Saalisvarmuus lohenuistelussa

Lohi on Itämeren kuningas ja erittäin haluttu saaliskala. Lohenkalastukseen liittyy suuria tunteita ja monen kalahenkilön tähtihetkiä on päästä väsyttämään kookasta, voimakasta ja hyväkuntoista kirkasta merilohta. Sen eteen tehdään paljon töitä ja uhrataan aikaa sekä rahaa. Voisikin sanoa, että varsinkin Etelä-Suomessa asuvalle, ehkä helpoin tapa päästä itsepyydetyn lohen makuun on lähteä merelle uistelemaan jos vain sopivaa venekalustoa on käytettävissä. Nykyisin ei edes välttämättä tarvitse olla omaa venettä tai tuttavapiirissä veneenomistajaa. Lohenuistelun hallitsevia chartekippareita löytyy ja näiden palveluksia voi jokainen hyödyntää. Oma kalusto siis ei ole välttämättömyys merilohen uistelussakaan. 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana lohen urheilukalastuksesta Suomenlahdella ja muuallakin Itämerelle on kirjoiteltu paljon alan julkaisussa ja sähköisissä medioissa. Nykyisin tietotaito lohenpyynnistä on hyvällä tasolla ja aloittelevankin lohenkalastajan on helppo löytää tietoa lajin saloista. 

Jokaiselle kalastajalle lienee tuttuja huikeat kalastuskuvaukset kalastuslehdissä ym. medioissa. On hienoja kuvia ylpeästä kalastajasta ja komeasta lohesta sekä veretseisauttavia kertomuksia hurjista tupla- tai jopa triplatärpeistä. Näistä jutuista saakin helposti kuvan, että merelle vain mennään ja lohi otetaan kyytiin. Helppoa ja hauskaa, kuten hyvän harrastuksen tulisi ollakin.  

Totuus taitaa kuitenkin olla toinen. Loputtoman pitkiä kalastuspäiviä vailla ainokaistakaan tapahtumaa. Taistelua olosuhteita vastaan, riekkumista aallokossa, siimahässäköitä, verta hikeä ja kyyneliä, mutta saalispussi ammottaa tyhjyyttään. Tätä se lohenuistelu aika usein on, kärsivällisyyttä tarvitaan. Jos kärsivällisyys ei kuulu hyveisiin, niin on ehkä syytä harkita jotain toista harrastusta. Vanhan viisauden mukaan lohta ei oteta, vaan se annetaan. Sitä vaan ei kukaan ole kertonut, mitä tulee tehdä, jotta antopuolelle päästäisiin. 

Miksi siis tälläiset tapahtumat eivät ole yleisessä tiedossa tai niistä ei ainakaan puhuta? Useita kokeneita kalastajia haastateltuani on käynyt ilmeiseksi, että lohta saadaan, mutta toteutuneita nollareissuja ei haluta tai kehdata mainostaa juuri lainkaan. Ilmeisesti ei haluta myöntää totuutta julkisesti ja lohenuistelun saalisepävarmuus tuntuu olevan jotenkin tabu asia. Ehkä tämä on jokin härmäläisugrilainen luonteenpiirre, surkeita epäonnistumisia ei myönnetä ja halutaan ylläpitää suuren kalamiehen mainetta. Kuitenkin lohenpyynnin vaikeus on varmuudella tiedossa jokaiselle kokeneelle kalastajalle. Ei ole tietysti helppo myöntää kalliiden vene- yms. varusteinvestointien jälkeen, ettei sitä ihan ranteet kipeinä lohia väsytellä. Ollaan mieluummin hiljaa ja murjotetaan ankarasti... 

Raotetaanpa hieman salaisuuksien verhoa. Ohessa on jotain faktatietoa aiheesta. Olen kerännyt tiedot samalta ajanjaksolta joka on mainittu aikaisemmissa statistiikkaosioissa, eli kausilta 1997 – 2006. Kyseessä on uistelureissut jotka on pääsääntöisesti tehty allekirjoittaneen kalustolla, mutta joitakin reissuja on tehty myös kavereiden veneillä. Eli lohenuistelureissut joilla olen ollut mukana. Alkupään vuosien tiedot saattavat olla hiukan epätarkkoja tuntien osalta, mutta hyvin suuntaa-antavia kuitenkin. 

Kalastuskirjanpidon mukaan olen ollut vuosina 1997 – 2006 mukana 103:lla lohenuistelureissulla merellä ja tehollisia uistelutunteja on kertynyt 617,35h. Tehollinen uisteluaika/reissu on siis keskimäärin ollut n. 6,0h. Tehollinen uistelu tarkoittaa sitä, kun kaikki välineet on saatu vetoon ja siitä siihen asti, kun välineitä ruvetaan nostamaan ylös. Tehollisen uistelun voisi myös laskea alkavaksi siitä, kun ensimmäinen viehe on vedossa ja jatkuvan siihen kuin viimeinenkin viehe on nostettu ylös. Mielestäni kuitenkin on järkevämpää laskea ensin mainitulla tavalla. Tuostakin ajasta voisi tietysti laskea pois vieheiden tarkistukset, siimahärdellien selvitykset, kalan ylösotot yms. mutta se menisi jo kohtuuttoman hankalaksi kirjanpitäjän kannalta.  

Vuositasolla kalareissut ovat menneet seuraavasti: 

vuosi   reissut(kpl)       aika (h)    tärpinväli (h)   reissuja/kala 

1997   7 kpl                52,0 h         26,0 h             3,5 kpl

1998   6 kpl                37,5 h         12,3 h             3 kpl

1999   5 kpl                31,5 h          31,5 h             5 kpl

2000   5 kpl                27,0 h          ----                   ----

2001  10 kpl               69,5 h        23,2 h             3,3 kpl

2002  25 kpl              157,4 h     12,1 h             1,9 kpl

2003  16 kpl              93,3 h       31,1 h             5,3 kpl

2004  15 kpl              73,7 h       14,8 h              3,8 kpl

2005   9 kpl               45,0 h      15,0 h             3,0 kpl

2006   5 kpl                35,0 h     35,0 h             5,0 kpl 

Reissuja/kala –sarake kertoo saaliiksi saatujen lohien määrään vaadittavan reissujen määrän vuositasolla. Tärpinväli –sarake puolestaan kertoo toteutuneeseen lohitärppiin vaaditun tehollisen uisteluajan. Se siis sisältää saadut lohet ja myös varmat tärpit jotka päätyivät kalan karkuutukseen.

Keskimäärin tuona ajanjaksona (1997-2005) on tapahtunut seuraavaa: 

reissuja                       103 kpl

uisteluaika                  622 h

tärppejä                     35 kpl

kaloja                        32 kpl

tärpinväli                   17,7 h

reissuja/tärppi            2,9 kpl

reissuja/kala              3,2 kpl

reissuja/vuosi             10,3 kpl

uisteluaika/vuosi        62,2 h

Huom! Kalojen kappalemäärissä on laskettu saadut lohet sekä taimenet, jotka on tulleet lohenuistelun yhteydessä. Kevään/syksyn taimensesongin tapahtumia ei ole tuossa luvussa huomioitu. 

Ei se niin helppoa ole. Jos keskimääräinen tärpinväli on 17,7h,  niin yhtä kalaa varten tarvitsee tehdä 2 – 4 uistelureissua. Mainittakoon, että esim. kaudella 2002 piti tehdä peräti12 reissua ja uistella n. 72 tuntia ennenkuin ensimmäinen lohi saatiin veneeseen. Poikkeuksellisen hyvä loppukausi kuitenkin pelasti tilanteen aika kivasti. Kun kuparinen oli vihdoin rikkoutunut, saatiin kala kuitenkin keskimäärin joka reissulla. Tuona vuonna aloitin lohenuistelun poikkeuksellisen aikaisin (eka reissu 1.5.2002) ja se varmaan osittain selittää noin huonoa menestystä kauden alkupuolella. Aikaisemmin en vielä toukokuussa ole lohta uistellut. Ikä oppia kaikki, niinkuin sanotaan. Ehkä ensi vuonna olemme hiukan viisaampia alkukauden lohien kanssa? 

Kirjoittajan huomautus: Ei olla yhtään viisastuttu alkukauden lohenpyynnissä kauden 2006 jälkeen. Ahvenanmaalta onnistuttiin kuitenkin pyytämään joitakin lohia toukokuussa 2004, mutta Suomenlahdelta ei vieläkään olla saatu lohia ennen kesäkuun alkua. Nyttemmin into alkukauden lohenpyyntiin alkaa hiipua, kun on alkanut epäilyttää, onko yleensäkään mahdollista saada lohta järkevin ponnistuksin toukokuun aikana. 

Vuosi 2000 oli myös hiukan poikkeuksellinen. Veneestä porsi tekniikka sesongin ollessa juuri parhaimmillaan ja se pilasi kauden melko tehokkaasti. Rannalla ruikuttaessa kesä sitten menikin ja vene saatiin kuntoon vasta sesongin ollessa lähes loppu. Kavereidenkaan kyytiin ei tuolloin syystä tai toisesta päässyt ja aika meni venettä ehjätessä ja varaosia odotellessa.  

Jatkossa pyrimme kuitenkin parantamaan saalisvarmuutta. Tavoitteena olisi saada keskimäärin kala/reissu. Meri on kuitenkin varsin oikullinen ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Myös kalan määrä vaihtelee vuosittain. Esim. vuonna 2002 tuntui olevan poikkeuksellisen paljon pientä 2-3kg lohta liikenteessä. Se kasvaattakin odotusarvoja kaudelle 2003. Ehkä lohet ovat kasvaneet vuoden aikana kalan mittoihin ja sellaista normaalikokoista kalaa voisi odottaa olevan suhteellisen runsaasti. Aika näyttää kuinka käy. 

Kausi 2003 on nyt takana. Kauden merkittävin piirre oli kateissa ollut lohi, melkein kuin kaivosta olisi kalastanut. Ei puhettakaan suuresta määrästä lohta, kuten kauden 2002 jälkeen oli odoteltu. Sen verran oli tuurintynkää matkassa, että kolme kalaa onnistuttiin huiputtamaan laidan oikealle puolelle. Saalisvarmuuden parantaminen jäi haaveeksi, vaikka sellainen oli suunnitelmissa edelliskauden jälkeen. Toivomme, että kausi 2003 oli jonkinlainen välivuosi lohenkalastuksen suhteen. Lohi loisti poissaolollaan ja kauden aikana ei räikän pärinään päässyt kyllästymään. Erikoista oli myös nahkiaisten mahdoton määrä Suomenlahdella. Niljakkaita imukaloja saatiin väsytellä oikein urakalla(tähän kuva tripletnahkiaisesta), ennätys oli peräti kolme nahkiaista yhdessä siimassa. Nahkiaisista tuli mieleen, että onko niiden runsastumisella jokin syy-yhteys kateissa olleisiin lohiin. Lohi ei varmaan tykkää uiskennella alueella jossa imukaloja on alvariinsa väijymässä. Myös kova pakkastalvi 2002 – 2003 saattoi olla yksi syy lohikatoon. Jos muistan oikein, niin edellinen hyytävän kylmä talvi oli 1987 – 1988 ja sen jälkeen oli myös selvästi huono lohivuosi. Vuonna 1988 lohisaalis pieneni selvästi verrattaessa sitä kausiin 1987 ja 1989. Ko. RKTL:n  tilastot löytyvät esim. Vetouistelulehdestä 4/2003. Tiedä sitten, oliko pakkastalvella vaikutusta? Jätetään lohikadon selvittely oikeille tutkijoille ja keskitytään me vaan asioiden spekulointiin.

Mutta ei spekulointia tällä erää sen enempää. Nyt suuntaamme ajatukset optimistisesti kauteen 2004. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.  

Kausi 2004 on tätä kirjoitettaessa takana. Sään suhteen lohikausi olikin erikoinen. Toukokuu oli poikkeuksellisen kylmä, erityisesti toukokuun loppupuoli. Kesäkuussa säät jatkuivat varsin viileinä ja heinäkuussakaan ei erityisempiä hellejaksoja ollut. Heinäkuun loppupuolen valtavat sateet tosin sotkivat rantavesiä todella pahasti ja tulviva Vantaanjoki työnsi mereen sellaisen ravinnepläjäyksen, että leville yms. vesikasvutoille taatusti riittää nakerrettavaa pitkäksi aikaa. Huono homma todellakin, ei paljoa naurata, kun tulvien takia paskavatkaamoilla tapahtui melkoisia ylivuotoja ja sitä itseään pääsi mereen melkoisia määriä. Elokuussa ilmat hieman lämpenivät ja merellä tarkeni jopa muutaman kerran helletamineissa eli shortseissa & t-paidassa. Kokonaisuudessa kesä 2004 oli kylmä ja sateinen. Jostain syystä lohenuisteluintokin oli kateissa ja kauden –04 viimeisen lohireissun merelle tein 13.7. Kaikenkaikkiaan lohta tuntui mereltä tulevan rantojen huhujen ja saalispäiväkirjojen mukaan suunnilleen yhtä huonosti, kuin kaudella –03 ja ehkä siksi mitään palavaa intoa lohenuistelun pariin ei minulla ollut enää loppukesänä. Vuosi oli myös sikäli erikoinen, että noin puolet lohenuisteluun käytetyistä tunneista ja ¾ osaa kaloista tuli Ahvenanmereltä toukokuun lopussa. Tilanne Suomenlahdella ei siis ole hyvä ja mitään erityistä paranemista ei ole edes odotettavissa lähitulevaisuudessa. Itämeressä on jotain pahasti vialla, kun lohet suorastaan loistavat poissaolollaan, vaikka mereen istutetaan kalaa suunnilleen yhtä paljon, kuin aikaisempinakin vuosina. Veikkaan lohenuistelukauden 2005, olevan ihan yhtä huono, kuin kaksi edellistäkin. Toivottavasti olen väärässä. Vuoden päästä ollaan viisaampia tämänkin asian suhteen. 

Kausi 2005 on jo historiaa tätä kirjoitellessa. Kalastus sujui kauden aikana normaalin kaavan mukaan. Merellä vietettiin aikaa jonkin verran ja joitakin kalojakin saatiin. Mitään erityistä lohikatoa ei ollut havaittavissa vaikka niin vähän ennustelinkin kauden 2004 jälkeen. Kesän lohet saatiin itse asiassa aika vähäisin ponnisteluin. Huomioitavaa on se, että heinäkuun kolmannen päivän jälkeen en enää merelle lohen perään ehtinyt/viitsinyt/jaksanut lähteä. Lohenuistelu jäi siis alkukauden hommiksi, vaan mitäpä tuosta. Kyllä sitä ehtii vielä jatkossakin. 

Kaudella 2006 ei kalassa tullut montaa kertaa käytyä. Mikä lie ollut syynä, ei vissiin viitsinyt tai jaksanut kovin innokkaasti lähteä merelle. Lohen makuun kuitenkin päästiin ja tutukin raportoivat ihan kohtuullisista kalasaaliista. Ilmeisesti meressä vielä jokunen eväkäs uiskentelee, vaikka Suomenlahden lohitilanne ei erityisen hyvä olekaan. Toivon mukaan tilanne kääntyy parempaan suuntaan.    

Toivomme kaikille uistelijoille erittäin hyvää ja tapahtumarikasta lohivuotta 2007. 

Ile 

jk. Tämä on elävä tilasto jota päivitetään vuoden lopussa (jos jaksetaan ja muistetaan). Ei siis pidä ihmetellä vuosittain vaihtuvia lukemia.