Return of the Ironman

 On 7.6.2003. Keikutaan Porkkalan aalloilla lohta pyytämässä Timpan veneellä. Mukana allekirjoittanut ja Timppa. Sää on mitä mainioin, korkeintaan kohtalainen länsituuli puhaltaa ja aallokko on varsin hillitty. Eilispäivän myrskyn aiheuttama vanha maininki keikuttaa venettä kuitenkin jonkin verran. On pilvipouta ja voisi kuvitella olevan hyvä kalasää. 

Vehkeitä viritellessä Timppa heittää haasteen; otetaan leikkimielinen jäsentenvälinen kisa, pelti vastaan raksi. No sehän sopii minulle, pikku kilpailu tuo aina oman lisämausteen kalastuskseen. Timppa laittaa toiselle puolelle venettä peltiä vetoon, Ismoja sekä Kuokkia ja minä laitan täkyrakseja toiselle puolelle. Olen kyllä sitä mieltä, että raksi ei ehkä ole parhaimmillaan n. 2,5 solmun nopeudessa, mutta annetaan nyt vähän tasoitusta peltimiehelle. 

Itse laitan kaksi vapaa takiloihin ja kaksi pikkuplaanareihin. Ajattelin haravoida 3-10m vesikerrosta ja painotukset sen mukaan. Timppa laittoi samat systeemit paitsi, että takilaan yksi vapa ja yksi vapa Dipsyllä sivuvetoon ilman muita vermeitä. 

Aloituspaikka oli Savinilla ja hetken pähkäiltyämme päätettiin uistella kohti Kallbådania penkan reunaa pitkin. Tämä penkka on antanut lukuisia lohia ja siitä on hyvä aloittaa. Viime reissuun verrattuna on ihan positiivista, että pintavesi on lämmennyt muutaman asteen ja on nyt n. 6,5 C. Kylmää edelleen siis on, mutta pikkuhiljaa alkaa kesän elkeitä olla ilmassa. Kalaparviakin löytyy alueelta ja meri ei vaikuta aivan autiolta ja tyhjältä. Ihan lupaavan oloiset olosuhteet, vaikkakin edellisvuoteen verrattuna ollaan toukokuun alkupuolen lukemissa. Jostain syystä itselläni ei lohen kevätkalastus oikein ole onnistunut ja en nytkään ihan viitsinyt laittaa perunoita kiehumaan kalaan lähtiessä – mutta kalaa tulee jos on tullakseen ja onhan alkukausi ison lohen aikaa... Yritettävä siis on. 

Ajellaan hissukseen majakkaa kohti ja kiivasti odotellaan räikän pärähdystä. Tarkistellaan viehitä silloin tällöin ja itse vaihdan syöttikaloja hyväksi havaitulla frekvensillä. Tosin vesi on niin kylmää, että samoilla salakoilla voisi varmaan vetää koko päivän. Varmuuden välttämiseksi, vaihdan kalat kuitenkin kolmen tunnin kalastuksen jälkeen. Kilpailu pistää yrittämään varsin tarmokkaasti. 

Normaalia uistelutouhua siis. Aika vilpoisa on ja ollaan tyytyväisiä kelluntahaalareiden tarjomasta lämmöstä, auringon välillä pilkistäessä meinaa tulla lämmin, mutta se on tilapäinen ilmiö. Arska tarjoaa lämmittäviä säteitään vain aika-ajoin runsaiden pilvien takia – joutuu vissiin koko kesäksi haalarihommiin. 

Lähestytään Kallbådania ja kalaparvet katoavat. Päätettiin sahata aluetta josta parvet löytyy. Siellä ne lohet myös ovat tai sitten ei. Vastoin parempaa tietoa päädytään siis uistelemaan alueita, joilla kalaparvia esiintyy. Siis takaisin kohti Savinia, köllötelköön hallit rauhassa majakalla. Ihmeteltiin siinä, että miksi kalaa on niin vähän lohisaalispäiväkirjassa? Onko syynä rankka pakkastalvi, vai se, että kaloja ei enään ilmoitella päiväkirjaan. Mikä lie syynä heikkoon kalantuloon, ettei vaan kyse olisi siitä, että porukka ei vain käy entiseen malliin kalassa? Nytkin mitä mainioin keli ja vain kaksi muuta uisteluvenettä ollaan havaittu. Ei kai kalaa kovin paljoa voi tulla jos vain harvalukuiset joukot käyvät pyytämässä? Niin tai näin, poikkeuksellisen hiljaista on ollut. 

Kaikki hauska päättyy kuitenkin aikanaan. Viisi tuntia ja rapiat uisteltuamme, on aika vetää vehkeet sisään ja lähteä kotia kohti. Tämä ei (taaskaan) ollut meidän reissu. Mutta kyllä lohi ennenpitkää tulee, jos kalassa vaan pääsee käymään. Sitkeätä yritystä vain vaaditaan ja sitä ainakin allekirjoittaneella riittää...

Ensimmäinen erä pelti vs raksi –kilpailussa päättyi siis tilanteeseen 0 – 0. Saas nähdä, kuin jatkossa käy. Odotan innolla seuraavaa osakilpailua. 

Ile