Kaksi vuotta sitten aloitettu kadonneen järvilohen metsästysprojekti jatkui jo lähes perinteisellä Puruveden reissulla. Allekirjoittanut ei ole mokomaa (mitantäyttävää) kalaa vielä elävänä nähnyt ja on ollut taipuvainen uskomaan sellaisen olevan menninkäiseen verrattavissa oleva satuolento. Puskaradion ja interwepin välityksellä liikkuvat tiedot kuitenkin kertoivat niitä liikuskelevan Puruveden kirkkaissa vesissä, joten päätimme yksissä tuumin lähteä kokeilemaan huhujen paikkansapitävyyttä.

 

Puruvedellä ollaan siis käyty kalassa kahtena syksynä peräjälkeen näihin samoihin aikoihin ja taimenia ollaan ihan kivasti sieltä saatukin ja nyt päätettiin ryhtyä sellaiseen hankkeeseen jossa järväri haetaan sieltä vaikka uimalla. Läksimme liikenteeseen peräti kahden venekunnan voimin; Timo T:n veneeseen tulivat kyytiläisiksi allekirjoittanut & Pete K ja toisen kalastusaluksen miehityksestä vastaisivat Mikko M ja Timo F.

 

Perjantai-iltana ajelimme Peten kanssa Puruvedelle. Matkalla saimme Timolta viestin, hän kävisi jo tänään pikaisesti koittamassa kalastusta ja käskytti meitä sen verran, että metrimitta tulisi hankkia matkalla jostain, 3m rullamitta kuulemma riittäisi... Perille saavuimme illan jo hämärryttyä. Mökillä olivatkin meitä jo odottelemassa Savon lahja kalastavalle maailmalle sekä mökki-isännän virkaa toimittava Timppa. Ilta meni rattoisasti saunoessa, kalajuttuja kertoillessa ja välineitä viritellessä. Timolla olikin ollut hyvä kala kiinni päivän harjoitusreissulla ja senpä vuoksi odoteltiin huomista kalapäivää innolla.

 

Lauantaiaamuna päästiinkin juuri sopivasti vesisateen alettua liikkeelle ja silmät viiruina ajeltiin kalapaikalle. Ottotäkyset pikaisesti pyyntiin ja eikun tärppejä odottelemaan Mikon & Timo F:n Busterin seuratessa meitä kuin hai laivaa. Aamupäivä menikin vesisateessa kärvistellessä, tosin yksi tärppi valoi uskoa hommaan. Eipä kala vaan kestänyt kiinni. Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen päätettiin lähteä takaisin mökille kahville, samalla voisi vaihtaa kuivat vaatteet niskaan. Itsepintainen sade oli tunkenut kelluhaalarin läpi ja olo oli varsin nihkeä. Eipä ihan herkkua ole jatkuvassa kaatosateessa kalastaminen, mutta minkäs teet, kun veri vetää vesille?

 

Tauon jälkeen uudestaan liikkeelle uusin kujein. Sadekin loppui juuri sopivasti mökkirannasta lähdettäessä. Enpä ollut turhaan pukeutunut sellaisiin tamineisiin, joita Michelin-ukkokin kahdehtisi. Noi eipä tulisi ainakaan kylmä. Ajeltiin toiselle kalapaikalle tällä kertaa, kun aamupäivän sessio ei ollut kaloja antanut sieltä mikä-se-nyt-olikaan -selältä. Syystä tai toisesta meikäläisen suuntavaisto Puruvedellä oli sekaisin, kuin seinäkello ja valitettavasti ei pysty tarkempia paikkoja kertojamaan. Onneksi mukana oli paikat tuntevia kavereita ja taivaallinen navigaattori huolehti lopusta. Iltapäivä kalasteltiin siellä jossain ja hämärän koittaessa nostettiin välineet ylös. Meidän venekunnan saldona oli kaksi karkuutusta ja yksi alamittataimen, Mikko ja Timo olivat myöskin muutaman alamitan saaneet ja karkuuttaneet jonkun kalan. Ihme varovaisella syönnillä kalat olivat tänään, taisivat lähinnä näykkiä rakseja, kun eivät kunnolla kiinni jääneet. Koukuissa ei ainakaan vika ollut. Järvilohirojektin ensimmäinen päivä ei siis tuonut tulosta, mutta kyllä se kala nappaa, kun aika on kypsä. Eipä siinä auta hosua. Illalla kylläkin pohdittiin mökillä, oliko veneen pohja väärän värinen vai missä meni meni pieleen? Jäljellä oli onneksi vielä puolikas kalastuspäivä ja periksi ei annettaisi, vaikkakin sääennuste varoitteli sisävesien sankaripurjehtijoita voimakkaasta pohjoistuulesta.

 

Aamuyöllä tuuli nousikin melko kovaksi ja kävi riepottelemassa meidän veneitä, mutta onneksi kipparit olivat sen verta valppaina, että isommilta vahingoilta säästyttiin. Aamulla tuuli puhalsi edelleen kovasti ja kävi selväksi sääennusteen olleen taas kerran oikeassa. 12m/s pohjpoistuulta oli luvattu ja se tuntui paikkansa pitävän. Aamukahveita juodessa pidettiin pikapalaveri päivän kuvioista. Kellään ei oikein ollut halua heittää pyyhettä kehään. Päätettiin lähteä vesille. Varmasti jostain löytyisi sen verran tuulensuojainen paikka, jotta uistelemaan pystyisi. Ei ollut kuitenkaan kuin puoli päivää aikaa kalastaa, pitkä kotimatka oli vielä itsekullakin edessä. Muutaman tunnin nyt jaksaisi seistä vaikka kepin nokassa. Ensin suunnattiin samalle paikalle, missä eilinen iltapäivä oltiin, mutta metrisen aallon puskiessa vastaan, päätti kipparimme suuressa viisaudessaan, jotta tyynempikin kalapaikka löytyisi. Mentiin siis toisaalle ja muutaman kymmenen minuutin ajon jälkeen päästiin perille. Älkää vaan minulta kysykö missä oltiin.

 

Vihurina puhaltavan tuulen vuoksi laitoimme pyyntiin melko maltillisen vapamäärän. Buster-tiimikin näytti saavan välineet suosiolla pyyntiin, ainakaan älämölöä ei isommin siltä suunnalta kuulunut. Tuumailtiin siinä, jotta nyt saattaisi lohi olla otillaan, vedenalainen silmä näytti runsaasgti kalaparvia joiden seassa uiskenteli isompiakin banaaneja. Usein sään muutos aktivoi kalan ja niin odotettiin nytkin käyvän. Tunnin päästä eli kello kymmenen kieppeillä räikkä ryhtyi narisemaan ja toinen sivuplaanareista alkoi peruuttamaan samalla kalan käydessä pinnassa. Nimeltämainitsematon miehistön jäsen mittasi kaukokatseellaan hyppäävän kalan 75cm pituiseksi ja jännityksellä kävimme väsytystaistoon. Tätä ei ollut varaa ryssiä ja siksi kala väsytettiin oppikirjan mukaisesti rauhallisin mielin. Veneen vierellä tosin palajastui kalan kutistuneen ilmalennon aikana, mutta niin usein käy. Enpä ollut uskoa silmiäni, kun kala paljastui selvääkin selvemmäksi järviloheksi. On se uskottava, järväreitä siis todellakin on olemassa! Pituutta kalalla oli haavin heilautuksen jälkeen enää 57cm ja painoa rapiat alta 2kg. Onneksi ei väsytelty pidempää, ties vaikka olisi alamittaiseksi kutistunut jonkun ajan päästä. Sitten vaan välineet äkkiä takaisin pyyntiin, kalan syönti monesti on kiivas mutta lyhyt. Siimoja takaisin laskiessa alamittataimen (~40cm) tarrasi kiinni yhteen takilasiimoista, aiheuttaen pienen siimahärdellin. Siimat saatiin pikaisesti selvitettyä ja pääsimme jatkamaan kalastusta. Lupaavaa, kala tuntui olevan otillaan. Reippaan tunnin päästä alkoi taas tapahtua, tukeva tärppi, plaanarin peruutus ja ilmaloikka. Nyt oli kuulemma neljän kilon kala kiinni, ainakin selvästi isompi mitä edellinen. Normaalien västystoimien jälkeen kala saatiin kyytiin ja merkki oli taas järvilohi. Kylläpä rojekti tarjoaa parastaan, jo kaksi lohta kyydissä. Tämähän käy jo liian helposti. Kolme viikonlopun reissua, kolme eri järveä ja johan järväreitä tulee kuin liukuhihnalta. Kokoa otuksella oli tällä kertaa 68cm/2,9kg, komea kala. Vielä oli kuitenkin uisteluaikaa tunnin verran jäljellä ja laitettiin raksit pikaisesti takaisin pyyntiin. Kohta Mikko ja Timpankin venekunta ilmoitteli saaneensa 51cm järvärin. Tuo järävri oli kuitenkin veto&vapautus, koska ei täyttänyt savolaisia alamittastandardeja. Muita kaloja ei sitten tällä kertaa enää tullutkaan, lopeteltiin kalastus yhden aikaan iltapäivällä ja lähdettiin nostamaan veneitä ja suuntamaan kohti kotia.

 

Lopuksi vielä mainittakoon, että eräs Timo F-niminen tuurihaukka savonmaalta voitti taas kerran reissun saaliskalojen koon arvauskisan. Samainen kaveri näet voitti vastaavan vedon viime kesän Tenonreissulla. Toiset köyhtyy ja toiset rikastuu näillä meidän reissuilla.

 

Mukava reissu taas kerran. Kiitoksia vaan herroille hyvästä seurasta ja kaikesta muusta, lähdetäänpä taas kalaan jossain välissä. Vaan mitäpä nyt pyytämään, kun järvärirojekti päättyi? Pitäisköhän potkaista toutainprojekti käyntiin.

 

Ile