Ile tutkii ja testaa, osa II

Uusi moottori on nyt saatu sisäänajettua ja koneen potkurikin on osoittautunut sopivan kokoiseksi tähän pakettiin. On aika selvittää Sharkin + Mercury  115hv Optimaxin suorituskyky ja kulutuslukemat. 

Mercury on edelliseen Evinrudeen verrattuna huomattavasti suorituskykyisempi ja varsinkin veneen plaaniinnousu ja kiihtyvyys saavat hyvän, jollei jopa erinomaisen arvosanan. Myös Mercuryn taloudellisuus on aika hämmästyttävä. Uistelunopeuksilla se menee jotakuinkin samalla, mitä 200cc pienempi 70hv 4-t EFI Evinrude ja taloudellisimmalla matkanopeudella Mercury menee lähes samalla, ei se kuitenkaan aivan pärjää pienemmälle nelitahtimoottorille polttoaineenkulutuksessa, mikä on tehoero huomioiden aivan luonnollista. 

Oheisista käppyröistä ja taulukoista näkee Optimaxin kulutus ja nopeuslukemat. Vertailun vuoksi niistä löytyy myös edellisen Evinrude-moottorin lukemat. Mittauksia tehtäessä Mercury on ollut asennettuna toisiksi alimpaan asentoon ja potkurina siinä oli 17” Black Max eli ihan tavallinen vakioalumiinipotkuri, Mercuryn vaihteiston välityssuhde on 2,07.  Polttoaineenkulutus on Mercuryssä mitattu moottorin omalla Smart Craft -mittaristolla ja nopeudet on mitattu Lowrancen GPS:llä.  

On syytä huomioida, että Evinruden kulutuslukemat on mitattu Navman FS15 Fuel Flow –virtausmittarilla ja siksi Evinruden ja Mercuryn lukemat eivät ole ihan täysin vertailukelpoisia, koska ei ole tiedossa mahdollisia eroja mittareiden välillä. Ei ole kuitenkaan syytä epäillä näiden mittareiden antavan kovin erilaisia lukemia, joten eiköhän mittaustulokset ole ihan riittävän tarkkoja, jotta jonkinlaista vertailua moottoreiden välillä voi tehdä. 

Suorituskyky 

 Mercury on siis selvästi suorituskykyisempi, kuin Evinrude, mikä ei ole ihme, kun tehoakin on ~45hv enemmän. Veneen kiihtyvyys on jokseenkin railakasta, kun kahvat vääntää kaakkoon. Juuri minkäänlaista liukukynnystä ei ole ja moottori kiihtyy hienosti aina huippukierrosten tuntumaan asti ja n. 3000rpm kohdalla tulee aikamoinen muulipotku koneesta ja vene suorastaan hyökkää etiäpäin. 

Huippunopeutta Mercury antaa reilut seitsemän solmua enemmän, mikä sinänsä on hienoinen pettymys. Vika ei kuitenkaan ole moottorissa, vaan veneen pohjamuodoissa. Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, veneen kantava perä aiheuttaa sen, että vene alkaa laskea keulaa alaspäin ylitettäessä 26-28 solmun nopeus ja tästä on seurauksena veneen märkäpinnan kasvaminen ja kulkuvastuksen lisääntyminen. Tästä risuja Silverin suunnittelijoille. 36 solmun huippunopeus tällä veneellä 115hv teholla, ei ole erityisen mairitteleva tulos, varsinkin kun tehtaan mainoslehdykät lupaavat 40 solmun huippunopeuksia tällä teholla - katteettomia lupauksia. 

Evinrudeen verrattuna Mercuryllä on paljon hauskempi ajaa, vaikkakin 70hv teho on ihan riittävä tähän veneeseen. Harvoin kuitenkaan ”tarvitaan” yli 25 solmun nopeuksia, mutta on ihan kiva tietää, että reservistä löytyy tarvittaessa. 

Polttoaineenkulutus 

 Polttoaineen kulutus on Mercuryssä selvästi suurempi, kuten oli odotettavissa. Teho ei edelleenkään synny tyhjästä ja yli 5000rpm alueella, melkoinen pyörre käy tankissa. On kuitenkin mukava havaita, että pienillä kierroksilla eli uistelunopeuksilla Mercuryn kulutus on lähes sama, kuin Evinruden. Uistelu siis ei käy kukkaron päälle tällä moottorilla. Kursioteettina voisi mainita, että tämän kevään (2004) Ahvenanmaan lohenuistelureissulla bensaa paloi n.150l kahdeksan kalastuspäivän aikana, mikä on mielestäni erittäin kohtuullinen lukema.

Taloudellisuus 

 Kulutus l/mpk –käppyrässäkään ei ole mitään ihmeellistä. Mercuryllä pääsee lähes samalla kulutuksella, millä Evinrude meni. Ihan yhtä taloudellista meno ei toki Mercuryllä ole, mutta kulutusero on kuitenkin hyvin maltillista Evinrudeen verrattuna. Jos taloudellisen matkanteon rajana pidetään lukemaa 0,8 l/mpk, niin Mercuryllä pääsee kevyesti siihen, kunhan pidetään matkanopeus alle 29 solmun lukemissa, joka muuten oli veneen huippunopeus 70hv Evinrudella.  

Taloudellisuus suhteessa matkanopeuteen 

 Oheisesta käppyrästä nähdään, että Evinrudella oli hieman taloudellisempi ajaa alle 24 solmun nopeuksilla, kuin Mercuryllä, mutta Mercury vie pidemmän korren n. 24-29 solmun nopeuksissa. Yli 29 solmun nopeudet ei ole vertailukelpoisia, koska Evinruden eväät loppuivat siihen. Hiljaisissa alle 5 solmun nopeuksissa Evinrude oli myöskin aavistuksen taloudellisempi, mutta tässä kohtaa on syytä huomioida potkureiden erot.  

Molemmissa on 17” nousinen potkuri, mutta Evinruden potkuri oli ¾ ” suuremmalla halkaisijalla, joka periaatteessa antaa paremman hyötysuhteen hitaissa nopeuksissa, mikä ehkä näkyy tuossa käppyrässä tai sitten ei. Joka tapauksessa uistelu on edullista molemmilla moottoreilla. Niin tai näin, on joka tapauksessa varsin hämmästyttävää, että nykyaikainen 115hv 2-t moottori menee lähes samalla, mitä 70hv nelari vie. Moottoreiden tehoero, on kuitenkin huomattava. Voidaan sanoa, että ”uuden tekniikan” 2-t kone on varteenotettava kilpailija nykyaikaiselle nelarille polttoaineen kulutusta ajateltaessa. 

Em. kulutuslukemia tarkastellessa en malta olla puuttumatta usein esitettyyn väitteeseen, että suurella koneella on taloudellisempi ajaa matkanopeuksia, kuin pienellä moottorilla. Tässä tapauksessa se ei ainakaan pidä paikkaansa. 70hv Evinrude on taloudellisempi alle 24 solmun liukunopeuksissa. Ero Mercuryyn ei kuitenkaan ole suuri, vain n. 10% luokkaa. 

Arviointi uudesta moottorista 

Tätä kirjoitettaessa uudella moottorilla on ajettu n. sata tuntia ja kokemuksia siitä on kertynyt jonkin verran. On aika miettiä hankintaa ja antaa koneelle plussat ja miinukset: 

+ polttoainetalous

+ suorituskyky

+ äänitaso tietyin varauksin

+ erittäin tehokas laturi

+ SmartCraft moottorinohjaus & diagnostikkajärjestelmä

+ kolmen vuoden takuu

+ huollon helppous

+ ei ongelmia voiteluöljyn ja bensan sekaantumisesta kylmissä oloissa 

- Optimaxin tuoksu ajoittain uisteltaessa myötätuuleen

- moottorin tärinä 1100-1400rpm alueella (3 sylinterinen kone)

- kalliit sytytystulpat (n. 50e/kpl, jenkeistä tosin saa tilattua tulppia n. 11$/kpl... kuka vetää välistä?)

- konekoppa voisi olla tukevampaa tekoa

- kone ei käy aivan yhtä nätisti, kuin 4-sylinterinen nelari uistelunopeuksilla 

Miinuksia ja plussia on jotakuinkin saman verran ja pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen koneen hankintaan. On kuitenkin sanottava, että jos näiden kokemusten jälkeen olisin moottoria vaihtamassa, niin saattaisin kuitenkin hankkia Suzukin/Johnsonin 115hv nelarin. Ei Mercury huono moottori ole missään nimessä, mutta kun olin tottunut Evinruden (Suzukin) hiljaisuuteen ja käynnin tasaisuuteen tyhjäkäynnillä, niin pikkuisen jurppii Mercuryn aavistuksen suurempi melutaso, sekä tuo Optimaxin lievä haju, joka esiintyy aika ajoin uistellessa myötätuuleen. 

Ominaisuustuoksustaan huolimattaMercury ei kuitenkaan savuta lainkaan, kuten wanhat 2-t koneet tekevät ja niihin verrattuna sen käyntikin on erinomaisen nättiä. Ihan se ei pärjää parhaalle nelarille ”melussa” & käynnin tasaisuudessa. Mikään em. ominaisuuksista ei ole varsinaisesti häiritsevä, mutta kuitenkin... Kone on joka tapauksessa on taloudellisempi (ainakin uistelunopeuksilla) ja todennäköisesti ärhäkkäämpi, kuin saman tehoinen nelari.  

Kaikkea näköjään ei voi saada samassa paketissa. Erityistä kiitosta Mercury saa Smart Craftin Troll Controlista – koneen mittaristossa on + ja – napit, joista painelemalla voi säätää koneen tyhjäkäyntikierroksia 10rpm pykälissä ja se on uistelussa aivan yliveto juttu. Historiaa on tarkan nopeudensäätämisen ongelmat, joita esiintyy laitteissa, joissa on viime vuosituhannelta periytyvä kaapelisäätö kaasukahvassa. Ihmetyttää, ettei muut moottorinvalmistajat ole tehneet yhtä fiksua uistelunopeuden säätöjärjestelmää? Nykyisissä tietämyskoneilla varustetuissa moottorissa se ei olisi temppu eikä mikään. 

Moottorin käyttökokemuksista voisi kertoa sen verran, että pitkät uistelurupeamat se käy nätisti ja kalastuksen päätyttyä, kone nostaa veneen nöyrästi plaaniin ilman ökinöitä. Jottei menisi ihan kehumiseksi, on kerrotava eräs episodi joka liittyy uuteen koneeseen ja uisteluun. Kevään Ahvenanmaan reissulla, jolloin uisteltiin n. 60h ja etappiajot olivat melko lyhkäisiä, niin kone hieman ökisi aika-ajoin uistelun aikana ja myös sammui kaksi kertaa kesken uistelun, kone kuitenkin käynnistyi laakista sammumisen jälkeen. Myös eräänä päivänä uistelurupeaman jälkeen, kone nyki jonkin verran etappiajon aikana, mutta nykimisongelma hävisi itsekseen. Tuolla reissulla ei ollut aikaa tai inspiraatiota tutkia asiaa sen enempää, kun kone kuitenkin toimi melko moitteettomasti.  

Reissun jälkeen syynäsin konetta vähän tarkemmin ja havaitsin kakkospytyn tulpan olevan aivan umpikarstainen. Putsasin tulpan ja sen jälkeen kone on käynyt nätisti. Ilmeisesti siinä oli käynyt niin, että sisäänajon aikana tulppa oli päässyt pahasti karstoittumaan runsaan sisäänajo-ohjelman takia, joka antaa normaalia runsaamman öljyvoitelun koneen ensimmäisten käyttötuntien aikana. Se todennäköisesti aiheutti nuo käyntihäiriöt. Manuaalissa kylläkin käsketään vaihtamaan tulpat uusiin sisäänajon jälkeen, mutta se homma jäi tekemättä syystä tai toisesta, RTFM. Kuitenkin, tulppien putsauksen jälkeen kone on toiminut moitteettomasti uistelussa/etappiajossa ja mitään nykimis-/sammumisongelmia siinä ei ole sen jälkeen ilmennyt, vaikka pitkiäkin aikoja koneella on uisteltu.  

Vaikuttaa siltä, että sytystulppien kuntoa voi olla viisasta tutkia aika ajoin näissä koneissa. Uusi ja ihmeellinen 2-t tekniikka siis häviää nelareille tässä suhteessa. Voisi myös olla viisasta pistää tuollaiseen Optimaxiin jotain ”Carb cleaneria” tmv. karstanpoistoainetta kerran tai pari kaudessa.  

Summa summarum, voin suositella ”uuden tekniikan 2-t moottoreita” muillekin uistelijoille tietyin varauksin. Uudet 2-t pelit eivät ehkä ole aivan yhtä nättikäyntisiä, kuin parhaat nelarit, mutta niissä on omat hyvät puolensa, kuten on nelareissakin. Valinnan tehköön jokainen omien mieltymystensä mukaan, pieleen ei mene, valitsi kumpaa hyvänsä tahtilajia edustavan moottorin. 

Ile