Tämä
juttu on tavallaan jatkoa edelliseen statistiikkapläjäykseen, jossa
keskityimme erilaisiin menetelmiin, joiden avulla viehettä voidaan
uittaa erilaisilla etäisyyksillä veneestä. Mielenkiintoinen aihe
sekin, mutta lohen uistelussa suurin mielenkiinto yleensä kohdistuu
siiman päässä viipottavaan vieheeseen. Jokaiselle lienee tuttu
tilanne, että kertoessasi kaverille kalasaaliista, ensimmäinen
kysymys on: ”Millä ja minkä värisellä vieheellä se tuli?” Tällä
kertaa keskitymmekin siihen aiheeseen.
Tämän
tutkimuksen pohjana on sama data, josta edellinenkin osa
kirjoitettiin eli vuosien 1997 –2006 kalatapahtumat. Ohessa on
tiedot ottipeleistä jotka lohet/taimenet ovat kelpuuttaneet
viimeiseksi ateriakseen.
Viehe
Väri Houkutin
Iron
Horn si/ke/hopea Nappidipsy
Iron Horn vi/ke/hopea -
Big Horn vi/ke/hopea Dodger
Big Horn vi/hopea -
Iron Horn si/hopea Slide
Diver
Iron Horn vi/ke/hopea Dodger
Ismo
va/ke/vi/hopea Slide Diver
AS-raksi kromi/kulta -
Isotiura popcorn Dodger
AS-raksi kromi/vi Slide
Diver
AS-raksi kromi/vi Flasher
AS-raksi kromi/vi -
AS-raksi kromi/vi -
AS-raksi kromi/vi -
AS-raksi ke/vi/glow Dodger
AS-raksi ke/vi/glow -
AS-raksi ke/pu/glow Flasher
AS-raksi ke/vi/glow -
AS-raksi ke/vi/glow Dodger
AS-raksi ke/pu/glow Flasher
AS-raksi ke/vi/glow -
AS-raksi kirkas -
AS-raksi kirkas/vihreä -
AS-raksi ke/vi/glow Slide
Diver
AS-raksi kromi/vi -
AS-raksi kromi/vi -
AS-raksi kulta/kromi/fish scale
Flasher
AS-raksi kromi/vi 12g
painosyvääjä lipalla
AS-raksi army truck -
AS-raksi ke/vi/glow -
AS-raksi kromi/vi -
AS-raksi yellow eye Dodger
Lähdetään purkamaan tilannetta laskemalla jokaiselle viehemallille
prosentuaalinen tulos kokonaissaaliista.
Iron Horn
(4kpl) 12,5%
Big Horn
(2kpl) 6,3%
Ismo
(1kpl) 3,1%
Isotiura (kpl)
3,1%
Täkyraksi (24kpl) 75,0%
Kovasti näyttää raksi hallitsevan. Mutta tilanne ei ole suinkaan
näin yksioikoinen. Raksia on tullut käytettyä pääsääntöisesti vasta
kaudella –02 ja ensimmäiset raksikokeilut lohen uistelussa olivat
kaudella –01. Mikäs vaikutus tällä sitten on? Kokemusta on karttunut
lisää koko ajan ja voikin sanoa, että aloitin tehokkaan
lohenuistelun vasta kaudella –01. Aikaisempina vuosina tuli lähinnä
ajeltua päämääräämättömästi merelle ja vielä silloin ei ollut ehkä
oikein kehittynyt visiota siitä, missä kannattaa milloinkin
kalastaa. Myös toteutuneet kalareissut olivat silloin huomattavasti
vähäisempiä. Jos käy paljon kalassa, niin silloin onnistumisen
mahdollisuudet ovat suuremmat. Varsinkin peräkkäisinä päivinä tehdyt
kalareissut ovat hyödyllisiä. Jos ensimmäisenä päivänä on saanut
kosketuksen kalaan, niin seuraavana päivänä on hyvä jatkaa siitä,
eli kala ei pääse ”karkuun”. Kalojen liikkeet kuitenkin ovat
hitaanpuoleisia, vaikka sää muuttuisikin ja saisi ne liikkeelle.
Kaikesta huolimatta, raksi tuntuu pelittävän niin hyvin, ettei
paluuta pelteihin taida enää olla. Vannomatta paras, mutta ainakaan
nyt pellin veto ei iske ja siitä seuraa peltien prosenttiosuuksien
vääjäämätön pieneneminen jatkossa.
Huomautus (21.11.2004)! Kauden 2004 päätyttyä on syytä kertoa, että
peltejä en ole lohenuistelussa käyttänyt kauden –01 jälkeen ja siksi
tämä raksi vs. pelti -tilastointi on täysin harhaanjohtavaa ja em.
tilastoa ei oikeastaan voi käyttää enää juuri muuhun, kuin
raksihuppujen markkinointiin. Pellit ovat saaneet em. tilastossa
niin vähän uintiaikaa rakseihin verrattuna, ettei tilasto ole
luotettava.
Entäpä kalojen keskipaino. Usein on esiintynyt arvioita
vetouistelupiireissä, että raksilla saatujen kalojen keskipaino
olisi selvästi suurempi, kuin muilla viehetyypeillä pyydettyjen
kalojen. Katsotaanpa mitä tilasto tästä sanoo:
Iron Horn 5,2 kg
Big Horn 6,1 kg
Ismo
7,0 kg
Isotiura 7,5 kg
AS-raksi 4,9 kg
Kas
kummaa – raksikalojen keskipaino onkin kaikkein pienin. Eihän näin
pitänyt käydä. Onko pelti kuitenkin isojen kalojen pyyntipeli?
Tilastoja sokeasti tutkimalla näin voisi päätellä, totuus on
kuitenkin hieman toisenlainen. Nokkela tilastonikkari huomaakin,
että raksikaloja on paljon enempi, kuin ”peltikaloja” ja se vetää
raksikalojen keskipainoa lähelle sitä mitä keskimäärin uistelulohet
painavat. Yksi kunnon osuma yhdelle pellille saa aikaan messevän
keskipainon ko. vieheelle, vaikka otanta ei ole likimainkaan
tilastollisesti merkittävä, ei sinne päinkään.
Sama
huomautus, joka koski edellistä tilaston tulkintaa, koskee myös
tätä. Koska raksilla on saatu niin paljon enemmän kaloja, kuin
pellillä, raksin paljon suuremman peliajan vuoksi, ei em.
keskipainotaulukosta voi muuta päätellä kuin sen, että keskimäärin
Suomenlahdelta täkyraksilla pyydetty lohikala painaa n. 5kg.
Raksikaloja on kuitenkin jo sen verran, että jotain voidaan
aavistella em. keskipainoista. Myös Suomenlahden
lohisaalispäiväkirja tukee raksikalojen keskipainoja.
Saalispäiväkirjassa olevien kaikkien kalojen keskikoko lienee jotain
neljän ja kuuden kilon väliltä. En ole laskenut sitä, muttei se
varmasti paljoa tuosta arviosta heitä. Mitä siis tästä voidaan
päätellä? No ainakin sen, että raksilla saa meressä uiskentelevaa
normikokoista lohta. On kuitenkin syytä muistaa, että kaudella –02,
lähes kaikki uistelijat tuntuivat raportoivan suurista määristä
pienikokoista lohta. Ehkä runsas vuosiluokka oli kehittynyt muutama
vuosi sitten istutetuista lohista ja ajan henki oli se, että
normaalia pienempää lohta tuli paljon. Jos näin on, niin se on myös
vaikuttanut raksilohien keskipainoon, koska niistä oli valtaosa
pyydetty kaudella –02. Kaudella –03 lohi tuntui olevan erittäin
tiukassa ja kaloja veneeseeni nostettiin vain 3kpl, joiden
keskipaino oli viiden kilon kantturoilla. Tilasto voisi olla
toisennäköinen, jos raksihurahdus olisi tapahtunut vaikka kaudella
–98 tai –99. Mutta sitä emme saa koskaan tietää.
Mutufiilis kuitenkin on se, että vetopelti saattaa viehättää hieman
suurempaa lohta ja raksi ehkä kiinnostaa enempi aktiivisti
syönnöksellä olevaa 2-6kg kalaa. Tätä päätelmää ei kuitenkaan VOI
pitää minään totuutena, ei sinne päinkään. Onpahan vaan yksi ja ehkä
täysin totaalisen väärä tulkinta asiasta.
Vieheen väri on myös ikuinen kädenväännön kohde kalastuksessa.
Kaikilla on omat suosikkinsa. Tämän tilaston perusteella näyttäisi
vihreä ja keltaisen eri yhdistelmät olevan melko tehokkaita – ei
varmaan mikään yllätys? Niillä kalastetaan paljon ja siksi myös
saadaan paljon kalaa. Vaatii melkoista kansalaisrohkeutta lähteä
lohen perään ilman keltavihreitä vieheitä. Vaikuttaako vieheen väri
sitten kalan ottihalukkuuteen? Mistäpä tuon saisi selville ja miksi
keltavihreät ovat hyviä, kun eivät edes ole lohen luonnollisen
saaliskalan värejä, ei sinne päinkään.
Ehkäpä Itämeren vihertävässä vedessä nuo värit näkyvät hyvin ja
kalan on helpompi huomata sellainen väriyhdistelmä, kuin täysin
luonnollinen väri. Voisi jopa ajatella luonnollisen värin olevan
sellainen, että se on saaliskalalle naamioitumisväri – sulautuu
hyvin ympäristöön ja peto vetää vesiperän, kun ei löydä saalista
niin helposti näön avulla.
Varsinkin raksikuvioissa väri on varsin mielenkiintoinen aspekti.
Raksihupun pinta-ala on kuitenkin melko pieni ja vieheen pääväri on
kuitenkin syöttikalan väri. Jotenkin tuntuu siltä, että värit
raksihupuissa ovat melko toissijainen asia ja että lohi iskisi
raksiin kuitenkin sen hajun ja tai liikkeen perusteella. Ehkä väri
kuitenkin on se viimeinen laukaiseva tekijä? Vaikea väreistä on
mitään päätellä ja varsinkaan sitä, että miellyttääkö jokin tietty
väri tai väriyhdistelmä enempi isompaa tai pienempää kalaa.
Kuitenkin seuraava kuvio on ollut ihan toimiva. Syvälle
itsevalaisevia fosforivärejä ja pinnan tuntumaan keltavihreää ja
hopeaa. Tämä sekä rakseissa, että pelleissä. Toiset taas vannovat
sinisen ja violetin nimiin, mutta minulla ne eivät ole olleet kovin
toimivia värejä ja ehkä juuri siksi ovat jääneet vähälle käytölle ja
saalistakaan ei sen vuoksi ole tullut. Voisin sanoa, että ei värillä
väliä, kunhan se on keltavihreää.
Houkutinlevy ja lohi
Entäpä dodgerien ja flasherien eli houkutinlevyjen vaikutus
kalantuloon? Lasken myös syvääjälevyt tietynlaisiksi houkuttimiksi,
koska omassa setupissa ne uivat lähellä viehettä ja taatusti
aiheuttavat jonkinlaista meteliä veteen. Varsinkin iso Slide Diver,
mutta myös tuo nappidipsy mekkaloi varmaan jonkun verran. Lasketaan
nekin siis houkuttimiksi, vaikka eivät varsinaisesti sitä olekaan.
Pyydettyjen kalojen lukumäärän perusteella saadaan seuraavat
tulokset:
Nappidipsy (1kpl) 3,1%
Painosyvääjä lipalla (1kpl) 3,1%
Slide Diver
(4kpl) 12,5%
Dodger
(7kpl) 21,9%
Flasher (3kpl) 9,4%
Houkutin vieheen läheisyydessä (4kpl) 12,5%
Ei
houkutinta (12) 37,5%
Vieheet (raksit ja pellit) ilman houkutinta olivat narauttaneet
kalan n. 38% tapauksissa. Varsinaisten houkutinlevyjen
(dodger/flasher) takaa kala tuli n. 31%, Slive Diverin takaa n. 13%
ja nappidipsyn sekä lippapainosyvääjän takaa n. 3% tapauksista eli
yhteensä erilaisten houkuttimien perästä n. 50%. Uskon itse vakaasti
houkuttimiin ja se taas saattaa vääristää tilastoa, koska
houkutinlevy tai muu houkutin on varsin usein pyynnissä olevissa
siimoissa. Näiden lukujen valossa emme voi tehdä muuta, kuin
päätelmän, että houkutin ei lisäisi vieheen kalastustehoa vaikkei
sitä kyllä vähentäisikään.
Hetkinen... menikö tämä homma nyt kiville?
Useinhan käy niin, että lohi ottaa takilasta houkuttimen vierellä
tai yläpuolella olleeseen vieheeseen. Konsensus tuntuu olevan, että
tälläisessä tapauksessa houkutin houkuttaa kalan paikalle, mutta
väärästä tapsipituudesta tms. syyn takia kala nappaakin lähellä
uivaan vieheeseen jonka uintia houkutin ei häiritse. Näin on käynyt
n. 13% tapauksista. Tämä luku jos lisätään houkuttimen takaa
tulleisiin kaloihin, niin saadaan houkutinlevyjen (flasher/dodger)
prosenteiksi 9% + 22% = 31% ja jos tuohon lukuun vielä lisätään muut
em. houkuttimiksi laskettavat vekottimet, niin saadaan 31% + 3% + 3%
+ 13% + 13% = 63% .
Jos
näin ajatellaan, niin peli kääntyy hieman houkuttimilla
varustettujen vieheiden tai houkuttimien välittömässä läheisyydessä
olevien vieheiden hyväksi. Vaan sitähän me emme tiedä mitä kala
tuumaa, houkutin saattaa jopa karkoittaa kaloja joissakin
tapauksissa. Ainoa fakta mitä tästä voimme päätellä, on se, että
kalaa tulee houkutinlevyjen takaa ja myös ilman houkutinlevyjä
Uskokoon kukin mitä hyvänsä, mutta minä ainakin uskon
houkutinlevyjen lisäävän pyyntitehoa lohen uistelussa ja olisi
varsin orpo olo jos ilman niitä kalaan pitäisi lähteä.
Nappidipsyllä selvästi heikompi tulos kuin muilla, mutta tähänkin on
selityksensä. Ko. systeemi on myös ollut käytössä useammissa
tapauksissa joissa nappidipsyn perässä on ensin roikkunut
flasher/dodger. Olen pitänyt silloin houkutinlevyä varsinaisena
houkuttimena ja nappidipsyä lähinnä syvääjänä, vaikka ehkä silläkin
on jotain houkutusvaikutusta ollut. Nämä tapaukset jos laskisi
mukaan, niin nappidipsyä voisi pitää samantehoisena houkuttimena,
kuin flashereita/dodgereita. Nappidipsy kuitenkin ui melko pinnassa,
jossa on paljon valoa ja krominvärisenä härpäkkeenä se saattaa
hyvinkin aikaansaada pientä parvivaikutelmaa yhdessä vieheen kanssa
ja näin houkutella lohia paikalle. Yhtä kaikki, ilman krominväristä
nappidipsyä en mielelläni lähtisi lohta pyytämään alkukaudesta.
Killeryhdistelmä on ollut uittaa nappidipsyä (sivusäätö 3-5)
uloimmassa pikkuplaanarissa houkutinlevyn kera. Napin sivusäätö
niin, että se vetää poispäin veneestä. Tämä yhdistelmä tuntuu
toimivan ja sitä voi suositella muillekin.
Lipalla varustetulla painosyvääjällä on myös melko pienen
prosenttilukeman. Tällekin on selityksensä. Se ei kuulu
vakiokalustooni, koska en itse sellaista omaa. Ko. härpäkettä tulee
siis uitettua vain silloin, kun sellaisen omistava kaveri sattuu
olemaan veneessä mukana. Sen perästä on tullut siis vain yksi
kalatapahtuma ja siksi sen tehoista ei tässä voi tehdä mitään
päätelmiä, koska yksi tapahtuma mahtuu liian hyvin sattuman
piikkiin.
Slide
Diver on taas hyvin eriluontoinen suuremman syväyskykynsä ansiosta.
Varsinkin hitaahkossa vetonopeudessa ~1,5 solmua, se tuntuu
sukeltavan melko syvälle jopa 3 – 5 sivusäädöllä. Mittauksieni
mukaan 30m vapautuspituudella ja kolmosen sivusäädöllä Slide Diver
sukeltaa 1,5 solmun nopeudessa n. 15 metriin. Slide Diverin
houkutusominaisuudet perustuvat melko varmasti sen aiheuttamaan
”potkurivirtaan”. Levy siis aikaansaa melkoista vesipyörteilyä
peräänsä ja tämä pyörteily aikaansaa jopa lisäliikettä vieheelle,
jos viehe on riittävän lähellä levyä. Itse olen pitänyt viehettä n.
50 –80cm etäisyydellä levystä ja se on tuntunut ihan toimivalta
pituudelta. Slide Diver on houkutus- ja syväysominaisuuksiltaan ihan
erityyppinen, kuin flasher tai dodger, joten eipä sitä ole järkeä
niihin verrata. Hyvä laite se on ja oikeastaan sen ainut haittapuoli
on sen paino/vastus, joka estää saamasta hyvän tuntuman siiman
päässä teutaroivaan kalaan. Tästä haitasta huolimatta tulemme
käyttämään sitä vastaisuudessakin, sen verta luottoa sillä on.
Toimivia värejä Slide Diverissä on olleet vihreä ja
prismakuvioisella hopeateipillä teipattu väritön/oranssi malli.
Snubberia kannattaa käyttää Sliden kanssa vaikka se onkin lauettuaan
siimassa liukuva malli. Lohen tärppi on usein niin raju, jottei
pienestä lisäjoustosta ainakaan haittaa ole. Snubberoidun Sliden
perästä ei toistaiseksi olla karkuutettu yhtä ainoaa lohta.
Entäs
flasher versus dodger? Aikalailla samat lukemat molemmilla
levytyypeillä, joten tuomitsemme ne ihan yhtä hyviksi. Alkuun hieman
vieroksutti flasherin jatkuva pyörintä samaan suuntaa ja
siimahässäköiden pelossa keskityinkin käyttämään dodgereita. Jossain
vaiheessa kokeilun halu voitti ja hankin läjän flashereita
kokeiltavaksi. Hyvinhän nuo pelasivat ja laadukas leikari tuntuu
estävän pahemmat siiman kiertymisetkin. Jos jotain näiden
pyyntitehosta halutaan sanoa, niin voisinkin todeta, että flasherit
tuntuvat pelaavan hyvin erittäin syvällä ja dodger ehkä vähän
paremmin pinnan tuntumassa. Tähän kun vielä lisätään erilaiset
tapsipituudet, niin pakka alkaa olemaan niin sekaisin, ettei siitä
oikein mitään uskalla päätellä. Dodgereissa olen käyttänyt yleensä
n. 30 – 150 cm tapsia ja flashereissa n. 50 – 250 cm tapsia. Niin
tai näin, molempia houkutinlevymalleja tullaan käyttämään
jatkossakin. Tuntuvat sen verta lisäävän pyyntitehoa.
Yhteenveto
Jos tästä nollatutkimuksesta
halutaan jotain päätelmiä tehdä, niin se voisi olla, että lohta
saadaan erilaisilla vehkeillä. Raksin ja pellin eroa on käytännössä
mahdoton aukottomasti tutkia. Yhden kalamiehen elinikä ei siihen
riitä. Yhdistetyin voimin se voisi olla mahdollista. Esim jos
kerättäisiin joukko kokeneita uistelijoita ja laitettaisiin nämä
kalastamaan riittävän pitkän ajan niin, että toinen ryhmä kalastaisi
pelleillä ja toinen rakseilla. Jos olisi vaikka 2 x 10 venekunnan
joukkueet ja toiset vetäisivät pelkästään rakseja ja toiset vain
peltejä vaikka jonkin viidensadan tunnin ajan/venekunta samoihin
aikoihin samoilla tunnetuilla ottipaikoilla. Näin saataisiin 2 x
5000 vetotuntia ja sen jälkeen laskettaisiin saadut kalat yms.
mielenkiintoiset tiedot ja pääteltäisiin siitä jotain eri
menetelmien pyyntitehosta. Olisi mielenkiintoista päästä
tutkailemaan moista aineistoa, vaikka sen anti saattaisi olla vähän
niin ja näin uistelijoille. Tärkeintä kalastamisessa on uskominen
omiin pyytöihin ja hommasta nauttiminen. On aivan yhdentekevää mitä
muut touhuavat. Harrastuksen tulee olla mukavaa. Ainoa fakta tässä
hommassa on se, että sillä saa millä pyytää, kunhan vieheessä on
terävät koukut...
Ile
jk. Tilasto päivitetty
vuosilta 1997 – 2006.
