BRÄNDÖ 13.5 – 16.05.04

Niin, mitäpä tästä reissusta  muuta sanottavaa olisi, että tulihan sitten tehtyä. Todettukin , että nollareissusta on huono kirjotella, mutta raapaistaan nyt muutama rivi kuvailuksi nollareissun miellyttävyydestä... 

Matkanjärjestelyt oli alullaan jo viimekesän loppupuolella ja kaikki tuntui alkuun niin hyvältä, kun lueskeli, millainen kalapariisi on kyseessä. Muutamana vuotena samaan ajankohtaan on ajoittunut reissu pääsaarelle, mutta nyt ajateltiin porukalla pyörähtää hieman saaristoisemmassa maisemassa. Marsundin salmi ja Eckerön/Hammaruddan hommat ei juuri kaikenlaisen kokemamme jälkeen enää jaksanut kiinnostaa. On tullut enemmänkin sanomista paikalliselta väestöltä porukan pyöriessä luvallisilla vesillä. Myöskin kalusto, jota on vuokrattu sekä faciliteetit eivät jaksaneet vetää enää porukkaa paikalle, joten tälle vuodelle uudet kujeet ja suunnitelmat.  

Miten homma sitten menikään sen jälkeen kun kaikki näytti viimevuonna varauksentekoaikaan sujuvan mutkitta. Kuukausi ennen reissuun lähtemistä alkoi viiden veneen ja yhden henkilöauton lauttaansaattaminen näyttää vähintäänkin epätodennäiköiseltä vaikka varaukset oli tehty hyvinkin aikarajojen puitteissa. Lähes viimehetkellä oli reissu menossa katkolle lauttaselkkausten ja varausten pitämättömyyden johdosta. Ålandstrafiken kun oli saanut sesongin alkuun mieleensä ottaa pienen lautan kulkemaan Vuosnainen – Åva väliä ja siitäkös sitten sähläys alkoi. Noh, jokatapauksessa varaukset saatiin hoitoon, kun Viggen oli kuitenkin otettu käyttöön eikä levännyt telakalla. Aika hyvä veto noin turistikauden alkuun. Tässä varaushommassa ja muissa järjestelyissä kiitokset Lauralle, joka nykyisellään hommailee Rederiaktiebolaget Linden [linden@aland.net] hommissa.  Sieltä kuuleman mukaan saisi eksklusiivisen kalastuspaketin purjeveneellä. Tiedäppä häntä, tuokin voisi kiinnostaa uutena kokemuksena olla purkkarilla fiskaamassa. Myös 4:n hengen teami, joka pyörittää  kyseisen Ålandstrafikenin liikennevaraussysteemiä varmasti teki parhaansa pääsaaren maakuntahallinnon armoilla. 

Viimehetken muutoksia tuli vielä miesten määrässä, joka 20:stä kutistui loppujenlopuksi viiteentoista (15) kalastuksenharrastajaan. No tässä sinällään oli se onni, että 40€/päivä maksavat kuttaperkkavuokraveneet jäivät myöskin vuokraamatta oman kaluston riittävyyden takia. Kalastusopas Toivo Kajalainen oli myös miesvahvuudessa mukana kalassa ennestään tutun miehistön kanssa. Reissun miehistöt koostuivat 6:sta Kossista ja  loput sakista suoraan TFC:n leivistä vaikka tässäkin setupissa kerkisi muutos tulla keväällä, mutta mitä näistä TYÖasioista kalareissusta kirjoittaessa. Niin, periaatteessahan tässä piti olla kyse kalareissusta.... Oli ainakin kalastusreleet mukana (vaikkakin osalta puuttui niitäkin ja tämä tieten havaittiin vasta paikanpäällä mm. plaanaria ja takilankuulaa oli kotona odottamassa parempia aikoja).  

Jokatapauksessa, omalta kohdalta reissu alkoi keskiviikkona paatinhaulla ”telakalta” ja tankkaamalla veneentankit, sekä vetokulkuneuvo”kevyesti” kallistununeella benzinalla rikastuttaen valtion kassaa  kalastusharrastajan ennestäänkin paksusta pussista. Kevään ensimmäistä reissua malttamattomana odotteli ja unta kaaliin reilut kolme ja puoli tuntia yönaikana ennenkuin miehistön hakuun Espooseen suunnistaisin Hämeestä. Mielessä muljahti ajatus, että eipä ole muuten tullut huollonjälkeen koe-ajettua pakettia.. Mukavahan se on reissussa varusteita korjailla, sikäli jos jotain sattuu huollossa menneen kätöselleen. 

Ajoitusongelmia  aamulla ei ollut Espoon päässä, joten matka kohti Vuosnaista kuudenpintaan aamusella pakkaushärdellin jälkeen alkoi. Matkalla kerrattiin kuviot; kalastusalueet, säännökset ja tulevien päivien säähän suhteutetut kalapaikat, jossa pyörähtelisimme. Vetokulkuneuvo hörppi kiitettävästi menovettä ja tankkailtiin jossain Raision lähettyvillä. Oli hyvä tuo uusi moottoritie kurvailla jopa muutama ylimääräinen mutkakin. Menomatkaa ryyditti loppusuoralla Kustaviin menevä mukavan pomppuinen tie,  siltatyömaan stoppi  ja yksi pikku lauttapyrähdys. Siinäkin oli oma fiiliksensä ainakin miehistöön kuuluvan Kiinalaispojan mielestä ja eikun kamera esiin ja räiskimään fotoja tuelta Sonyn miltei ihkauudella viiden megapixeelin digicaamrealla. Groovy... Porukka valui paikalle noin tuntia ennen lautanlähtöä ja Viggen odotteli meitä suu ammollaan sisäänsä laiturissa.  Kalatuvilla kävimme pyörähtämässä kaffella ja maistuvalla rasvaisella makkaralihapiirakalla. 

Pienesti yhteenlaskuhärdelliä aiheutti autojen ja trailereiden määrä. Siinä ensin alkoi Vuosnaisissa kommunikointi mantereen kotimaisella ja kun hommasta ei näyttänyt oikein irtoavan mitään piti kaivaa pakkoruotsina lukeneena jostain selkärangasta takaisin tuo toinen pakollinen kieli. Hieman laskutoimituksia ja loppusumma kasassa rahankeruumiehen lapasessa. Ei niillä varauslapuilla tehnytkään sitten mitään. 210€ ja matka jatkuu yli pienehkön vesialueen kohti Åvaa. Yllätys oli todella, että matka kesti lautalla vähän aikaa, puolisen tuntia ja Åvaan päästessä olikin Hotelli Gullvivan lähes kivenheitonpäässä.. no jos oikein kovaa heittää. Meni siinä kuitenkin reilu kymmenen minuuttia. Reittiä käytetään kuuleman mukaan myös pääsaarelle mentäessä, joten säästää noin 30€skoo siinä, että yöpyy saarella ja jatkaa lautalla eteenpäin. Tämä seikka näytti vetävän ”etelän” kilvillä varustettuja autoja jotka lähes ruuttasivat perään hotellille käännyttäessä (ilmeisesti eivät tajunneet että traikun takana vilkkuva valo tarkoittaa kääntyvää yhdistelmää). Taisi olla matkan ensimmäinen kirosana siinä kohtaa tarkoittaen juuri tätä nimenomaista aamua reissun tiimoilta.  

Tästä alkoi säätö hotellilla kalastuslupien kanssa. Noh, olin kyllä tarkistanut, että netissä on alueelle kolmenlaista lupaa (itseasiassa enää vain kaksi, Strobrändökortet on hyllytetty) ja tottahan olin luvat etukäteen sakille tilannut... mitä nyt nimilista ei ollut löytänyt tietänsä hotellille. Huoneeet olivat vielä hiukan kesken ja Åvan luvat ”laskeutumassa” vielä. Kymmenenminuuttia oli pitkä aika. Siinä ajassa saatiin veneet veteen laskuluiskalta, mikä oli pitkälti täynnä myrkkymaalia ja tieten luonnonmukainen sora/mukulakiviluiska, jossa auto jää jyrkästi ylämäkeen ja traileri tasaselle veteen. Hieman ontuva vertaus hyvästä laskupaikasta.  Onneksi sattui Risto Kossilla olemaan nelivetokulkuneuvo alla ja tätä sitten käytettiin veneiden laskuihin ja nostoihin. Myös veneiden varustelu ja kamojen sijoittelu sisältyi tähän kymmeneen minuuttiin, joten vetouisteluun on perehtynyt tietää, että se kymmen minuuttia näissä olosuhteissa on parituntia. Luvat kuitenkin loppupeleissä laskeutuivat ja eikun innolla vesille. Yhdisteltiin 3 kalastusaluetta Brändö, Åva ja Iniö. Tämä lysti to-su ajalle kustansi loistavat 64€ / dude. Tämän kun kertaa 15:sta niin kyllähän se vaikuttaa muutaman kalanpoikasen istutukseen saaristoon. Turistia vedätetään(kö) selvinnee vielä tässä kirjoitelmassa. Lainaus turisti-infosta ”Brändössä käytetään kaikki luparahat kalanpoikasten istuttamiseen”.   

Ensimmäisenä puolikkaana kalastuspäivänä harrasteltiin hienojen maisemien katselua ja paikkoihin tutustumista. Tuli vedettyä Brändö / Åva kalastuslupa-alue päästä päähän ja saarten itäpuolelta niin rantojen läheisyydestä, kuin syvempääkin. Ihmetystä vain aiheutti kalojen kadoksissa oleminen näinkin potentiaalisen näköisiltä paikoilta. Nooh, pantiin tämä ensimmäisen päivän piikkiin, eikä huolestuttu tästä vielä ensinkään, vaikka tietty merkistö olisi pitänyt puhutella. Ei mitään ruuhkaa vesillä eikä verkon verkkoa. Seuraava päivä koitettaisiin Iniön puolelta kaloja etsiskellä ja näin levollisin, odottavin mielin iltahämärissä takaisin mökeille ja eikun saunaan. Mökkikylä oli kyllä todella kaunis ja taisi muutamalta siinä päästä sananen, että tännehän pitää tulla perheen kera. Niin, ajattelin, jos ensimmäisen puolikkaan päivän kalakatoon uskominen olisi sekin ilta ollut parasta pelailla minigolfia ja ottaa viiden€gen kepua hotellilla...  Olisi niilläkin bensoilla muutaman hörppinyt huuleen. Henkilökunta kyllä teki ystävällistä duunia meidän eteen ja saunatilat hyvät + porukan KUNTO nousussa selkeästi. Itse yritin kovasti pysyä pois kalastajan ylikunnosta, mutta tilatessa seuraavan päivän sääennusteen kännykkään ei ylikunnolta voinut välttyä. Vieläpä kun kalastukselliseti tuo viisituntinen meni tyhjää ammottavaa merta tutkiessa. Rantapusikoita me emme lähteneet epätoivoisena vielä ronkkimaan veneestäkäsin. Jalokala siinä mielessä kaiken mainostamisen jälkeen oli. Huomaa OLI.  

Perjantai aukesi sitten tavalla, kuten ennustettukin mikä ei miehistöä vetänyt vesille itsestä puhumattakaan. Sataa ja tuulee, siis tyypillinen kaislikossa rymyämiskeli. Ei kiinnostanut vaan otettiin lungisti ja annettiin porukan kölkkiä rantsuja ottaen sitä kuuluisaa kokemusta. Elvyskeltiin, syöpöteltiin ja odoteltiin sakin saalisraportteja. Eipä niitä kuulunut ja miestyötunteja kului sakilta kunnolla ennenkuin iltapäivällä sää selkeni siinä yhdenaikoihin, jolloin päätimme spurtata kalaan sillävälin kun uitetut kalastajat saapuivat päätä pyöritellen mökeille. Ei mitn, ei sitten yhtn mitn vastauksia sateli sateen kastamilta herroilta. Yritystä ei puuttunut. Oli vedetty, ronkittu kaislikoita ja jokainen omalla suunnallaan ympäri tuota saarirykelmää. Me suuntasimme odotuksin Iniön puolelle, jossa voisi EHKÄ olla jopa jalompaakin kalaa tarjolla. Eikun Raksit vetoon ja salakoita uudelleen uimaan opettamaan. Lopputulos odotettavissa.. jälleen tuntien vetorupeama iltaansaakka eikä sitten tärpin tärppiä. Kalat löytyivät erään saaren kärjestä 18 -22 metrin syvyydestä jököttämässä eikä auttanut pohjan pommitus kuulilla eikä muukaan virittely saamaan kaloja puruhommiin. Aika suolasta hommaa tuli mieleen. Koskahan viimeksi on pari-iltaa viettänyt vesillä ilman tärppiä.. hmm. No sumunhan se siitä iski illaksi päälle ja lähdettiin sitten suunnistamaan Iniöltä takaisin Gulvivanille. Porukalle oli muutama puikkari kohdalle puskista osunut iltasella + reilu kiloinen säynävä, mutta ei mitään järisyttävän suurta. Eikun tyypilliset iltakuviot ja maate ajatuksenkera, että huomenna on hyvä keli ja kalastetaan hammasta purren vaahto suusta valuen..  

Lauantai oli sitten kalastuksellisesti paras ja porukkaan napsahti peräti kassikirbelipakolainen. Edellisen päivän 1.4kg:n säynävästähän olikin jo kuultu riittämiin.. Itse vedeltiin Iniölläpäin ja kyllä se tosi on, että kun ei ole vesillä ruuhkaa ei ole kalaakaan. Paikalliset ajelivat jonnekin pohjoisensuuntaan ja ei verkkoja missään. Siinä loistoindikaattori että ei ole kalaa vedessä. Päivän aikana kokeiltiin lusikkaa, vaappua, raksia, jigivirityksiä, siimasotkuja, veneessä nukkumista, vitsinvääntöä ja useita paikanvaihtoja. Vetoa hiljaa ja kovempaa ”ajamalla”, sekä illalla vielä epätoivoista heittelyä, joka sekään ei tuottanut kuin Jiaolle yhden sillan. Jamppa onnistui heittämään lusikkansa lähes tielle sillanalta. Siinä on osaavallekin heittäjälle kierreheiton opettelua. Pimeän saavuttua oli todettava, että ei ollut kaksiset saaliit eikä lämpimät kelit, mutta kai se pääasia tuli saavutettua ja kalassa kannattaa käydä, vaikkei mitään saisikaan. Jotenkin ihmetytti tuo tyhjentynyt meri. Kalaparvet olivat hukassa kohtalaisen totaalisesti ja nekin mitä venekunnassamme havaittiin makailla lötköttelivät syvällä järkähtämättä. Myös ne puikkarit, joita porukassa kävi olivat kutemattomia.  

Viimeisen illan armoton spekulointi alueen kalattomuudesta alkoi. Tietenkin sää-aspekti ensin, pitemmän lämpimän jakson jälkeinen kylmäjakso, tuulet, uuden paikan tuntemattomuus, kalojen joukkomuutto pois turistien tieltä.... Vai olisiko sittenkin vain niin, että kunnollisen kokoinen kala on loppumaisillaan merestä... Kalamiestyötunteja tuli reissunaikana kuitenkin aikalailla eikä kalastustekniikoista jäänyt muuta puuttumaan kuin pilkkiminen..siis vavan kanssa. Myös paikka itsessään oli saanut mitä hauskempia nimenväännöksiä porukasssa kuluneina päivinä ja itsellä oli nyt viimeistään sanavarastoon pysyvästi jäänyt ”the F-word”. Tieten kalat, joita syötiin, oli hommattu suoraan verkkotuoreena paikalliselta iloiselta ammattialastajalta...  Hyvänkokoista ahvenenjöllikkää Topi paisteti jo torstai-iltana. Näitä ahvenia mutusteltiin nenät punaisena iltaisin. Siinähän kuitenkin päästiin kalamakuun reissussa. 

Paikka tuli hyvästeltyä ja käteen ei jäänyt muuta kuin startti veneilykauteen. Toisilla oli hieman moderoituja perämoottorinsiipiä ja pieniä pohjakosketuksia muistona, mutta pahemmilta kolhuilta sakki selvisi, mitä nyt ehkä tuota tunnepuolta kolhaisi nollareissun nolous.  Jotenkin näin se taisi viimevuonnakin lähteä tanehommissa ja näin se on näemmä jatkuvakin. Kuitenkin aikaisempina vuosina ei ole kalaparvista ollut näin huutava pula ja tuntimäärään suhteutettuna jotain on ylös saatu. Viimevuonna vaan kävi niin, että kaikki Taimenet tuli vapautettua, koska 55cm ei ylittynyt millään ilveellä.  Kuvia tuli ainakin roppakaupalla porukan räpsittyä ja niistä muutamia tässä. Toistasataa maisema-, lintu ja kukkais kuvaa ei jouda käsittelemään eikä niitä jaksaisi niin montaa peräkkäin katsella. Tyypilliset pönötyskuvat ovat nyt kortilla.  Muutama kuva liitteenä jutussa ja jos tämä saitti on pystyssä voi heittää pienen ”kalamaratonin” ilman kaloja osoitteessa. http://cod.homeip.net/migpix

 /Jari