|
Sinnehän sitä piti Hki-Espoo linjalle lähteä
katsomaan onko taimensesonki jo alkanut. Suuret odotukset oli
sunnuntain merisääennusteen johdosta, että voisi kuluvan
alkuviikon vesillä hyvin viettää. Mainiot kelit luvassa
ma-ke ja nyt on käytävä kalassa kun voi. Herätys 4.30am,
kahvit naamaan, kamat autoon ja Ilkkaa saapuvaksi
odottelemaan. Mies posautti paikalle viiden jälkeen, joten
matka kohti satamaa. Hieman siinä jo tuulta haisteli, ettei
tämä nyt kyllä ihan 1-5m/s vaikuta... Pientä skeptisyyttä
rannassa kelin suhteen. Uskoa ei vahvistanut myöskään se,
että kaiku sammuili muutamaan otteeseen rannassa. Pieni
liitinten hively sulakeboksissa ja johan auttoi. Ilmeisesti
vähän hapettunutta liitosta havaittavissa.Onneksi vika
löytyi helposti. Heti satamasta ulos ajettaessa oli
edessä "yllättävä" verkkohelvetti. Kunnon
pujottelurata rakennettu väylien viereen. Vielä kun tietää
miten nämä pikkusaariston reitit risteilevät ja suunta
pitäisi ottaa suunnilleen suorinta tietä
pelipaikoille, niin siinä oli tähystämistä ja yksi
"läheltä piti muoviputeli" tilanne onneksi vain
tälläkertaa. Eipä siis mitään muutosta parempaan Espoon
rantavesissä. Mestoille päästiin kuudenjälkeen
vetovapoja virittelemään ja homma voi käynnistyä
täysillä. Veden lämpö oli 7 - 7.6 LR astetta ja ollaan
kesäkuun puolella. Ilman lämpökään ei tuota 15:sta
astetta juuri hätyytellyt. Kaiku näytteli mahtavia
kalaparvia ja näytti Taimenelle olevan evästä
kylläksi. Näinköhän nämä salakkaraksit kelpaavat
pinnassa plaanareiden takana uitettuna. Sisempiä siimoja tuli
pienesti painotettua, mutta muuten salakat räpisi ihan
pintakalvossa lokkien katseltavana. Pari tuntia vetoa ja
keli äityy koko ajan tuulisemmaksi. Vielä kun tuulensuunta
jo alkuunsa muuttui ei ennustettuun kaakkoon ja voimakkuus
tuonne 8-10m/s niin rupesi homman mielekkyys
mietityttämään. Hetken harkinta ja päätös yrittää
löytää suojaisempaa seutua. Matkaa oli saarien suojiin
kertynyt jo jonniinverran, joten laitamyötästä riittää.
Päästiin sisäsaarten tuntumaan ja Ilkan raksivirityksessä
kiristyi siima kunnolla kerrasta. Hetken temuaminen ja irti.
Siinä räjähti ensimmäinen salakka sitten tuntia
aikaisemman painotetun siiman pohjatärpin. Kunnolla oli purtu
perät salakalta hajalle. Tärpin aika oli siinä 9.20. Kauan
ei tarvinnut odotella seuraavaa. Keskimmäisessä plaanarissa
narahti. Sai Katumajärven entinen salakka kyytiä ja
pirtsakka taimen sieltä sitten tuli veneenlaidalle asti klo.
9.40. Nopea mittaus ja 45 senttinen päästettiin takaisin
jatkamaan kasvua. Käsin ei kalaan tarvinnut koskea kun oli
kivasti vaan yksi koukku kiinni huulessa. Pieni vääntö
pihdeillä ja vapaus koitti. Taas pikku palaverin paikka ja
päätös tuli lähteä kotisatamaa kohti. Ei juuri viitsinyt
alkaa luovimaan sisäsaariston paikkoja ja takaisin ulommas ei
ollut menemistä. Rensselit läjään ja poooois. Lähellä
satamaa odotti vielä kiva näytelmä. Toistakymmentä pikku
purjein varustettua botskia kiersi jotain harjotusrataa, joka
oli duunattu parin venereitin risteymään. Siellä seassa
vielä joku herrasmies nosteli verkkojaan toisten kisaillessa
ympärillä.. Hauska näky kaikenkaikkiaan ja taas pienehkön
väistelyn aika, ettei toisten harjoitukset mene pilalle. Aikainen
luovutus, mutta antoi lyhyt kolmetuntinenkin kaksi tapahtumaa.
Jos nyt olisi loppuviikon säätiedotteet kohdallaan, niin
homma jatkuu taas huomenaamuna uudella yrityksellä.
/Jari
|
