|
Pientä ongelmaa on ollut havaittavissa suuremman
kalastusporukan kalastuspaikan löytymisessä. Kun sakki on
sekalaista on myös tarpeita monenlaisia. Kalastusluvat,
lupa-alueet, väline- ja moottorivenevuokraus, majoitus,
laskupaikat, yhteisruokailu jne. Kompromissia haetaan kovasti
reissuille. Kaikki ehdotukset ja ideat tervetulleita. Tässä
summailen vain omia kokemuksia ja ajatuksia Yhtäläisyyksiä
probleemoissa on myös pienemmälle porukalle
järjestettävissä reissuissa. Mitkä ne ongelmat:
Kohde Jossa majoitus löytyy min. 20 hengelle laajojen
yhteislupa-alueiden läheltä kohtuuhintaisesti. No mikä on
se kohtuuhinta? Kokemus on osoittanut, että kiinteiden
kustannusten /nuppikustannus saa 4vrk reissua kohti olla max.
100€. Tämän näyttää työssäkäyvän suomalaishenkilön
massi kestävän. Kun mennään kiinteissä kuluissa tämän
yli putoaa osallistujamäärät ja samalla nousee kustannusten
määrä jäljelle jääville lähtijöille. Etsi tähän
sitten kompromissia.. Paha rasti suorittaa kaikkia
tyydyttävällä tavalla. Onneksi jotkut yritykset ja
yhteisöt tukevat harrastetoimia ja avustavat esim.
veneily- ja kalastuskerhoja jonkun vuotuisen reissun
kustannuksissa, jolloin kustannusvastaavuusperiaate on n.50%
kiinteistä kokonaiskustannuksista. Tämäkään
rahoitusresurssi ei nosta /nuppikustannuksien sietoa kuin
200€uroon 4vrk reissulle. No lähdetään pohtimaan sitten
muita vaikuttavia seikkoja.
Mistäpä ne vesikulkuneuvot? Turvalliset ja riittävällä
koneella varustetut veneet.. Neljän ja viidenmetrin väliin
sopivat avoveneet yleensä kelpaavat varustettuina 5 - 20hp
koneilla. Saatavuutta isommalle porukalle on harvassa, koska
yrittäjillekkään nämä investoinnit ei halpoja ole.
Alkuhankinnat ja jatkohoito veneilyssä on kallista. Sen
tietää jokainen, jolla vene on tai suunnittelee
vesikulkuneuvon hommaamista. Toistaiseksi on löytynyt vain
muutama lomakylänpitäjä joka tarjoaa hyväkuntoisia
turvallisia vesikulkuneuvoja 20 + hengen ryhmille. . Missähän
tämän yrittäjäkunnan verkostoituminen on? Luulisi
yhteisiä etuja
saavutettavan. Tässä kohtaa on toistaiseksi osa
venekalusto-ongelmista ratkaistu omankaluston käytöllä,
joka sekään ei aina täysin sovellu reissun kokonaiskuvaan,
mutta tukee retken toteutuksen onnistumista osaltaan.
Entä lupa-alueet ja kalasto? Tämä näyttää olevan
jostain syystä riippuvainen lomakylän pitäjän omista
vesialueista ja toimista kalaston ylläpitämisessä. Liekkö
tällä kotimaisella omistuspolitiikalla jotain tekemistä
asian kanssa. Järkevän kokoista yheislupa-aluetta, jossa
myös uistelija saisi vapojaan heilutella ei ihan rannikolta
löydy. Lääninluvallahan saa erityisrajoitukset huomioon
ottaen heitellä ja vedellä yhdellä vieheellä/kalahenkilö.
Merialueille suuntaavan on ajeltava vetohommiin valtion
vesille.. Tähän ei löydy kalustoa tai "järkevänhintaista
järjestelmää"
moneltakaan matkailualan yrittäjältä. Päijänne ja
Suur-Saimaa tekee tässä aluelupapolitiikassa poikkeuksen, mikä
on LOISTAVA asia ja suuri edistysaskel sisämaan
kalastusmatkailulle. Kaupungeista Helsinki ja Espoo ovat myös
olleet aktiivisia lupa-alueidensa puolesta. IsossaRyhmässä
löytyy henkilöitä jotka ovat tyyleissä sekakäyttäjiä,
sekä pelkästään tiettyyn kalastustyyliin
vihkiytyneitä.Kun alueet ovat rikkonaisia on pelkästään
vuokra-kalustolla liikuskelu suuremmalle sakille tyyristä.
Kalastoa ajatellen nämä raja-arvot ohjaavat paineita
tiettyihin lajehin ja voi aiheuttaa kantojen notkahtelua,
siinä sivussa myös ekosysteemin pahaa horjahtelua.
Kiintiömällähän tästäkin selvittäneen järkevine
alamittoineen, joissakin pahasti taantuneissa lajeissa myös
ylämittaa voisi harkita. Lupa-aluepolitiikka rajoittaa myös
tätä yleisempää pienellä porukalla tehtävää
reissuamista. Pelkästään Vetouistelevat kai tästä
alueiden rikkonaisuudesta eniten kärsivät. Paljonko €uroja alueellisesta hyvinvoinnista
tässäkin menetetään? Onko kalastusmatkailuyrittäjä
muuten jonkunlainen mörkö mm. saaristomerellä?
Kuulopuheiden mukaan ei saa alueita yhteen edes rahalla.
Majoitus ja särvin? Vaihtoehtoja majoitukselle alkaa olla
moneenlähtöön ja ehkäpä helpoin osa järjestelyä.
Rannikolla on eniten suuremmalle sakilla majoitus tarjontaa, sisämaassa vielä
vähänlaisesti. Asumusten tasojako on selkeä, halvimmissa
vähiten mukavuuksia ja sen kalliimmaksi menee mitä enenmmän
vaatimuksia asettaa.. sääntö toimii tässä. Keskitason
majoitus vrk/viikkohinnoin on hinnoittelultaan yläkantissa,
jos yrittäjä luottaa keskitettyyn vuokraustoimtaan. Kun
tekee vuokrausta sivutoimisesti ei aikaa varmaan yksityisiltä
liikene kyselyihin vastaamiseen, markkinointiin, saatikka
muuhun varausjärjestelmään liittyvään säätöön.
Selkeät varaus/vuokraus-/vakuutusehdot tässäkin auttaa
yrittäjää. Suurempi ryhmä sijoittuu useimmiten hieman
vaatimattomampiin asumuksiin tai juuri tällaiseen keskitason
majoitusvaihtoehtoon. Keskitasoksi luen saman minkä voi joka
lomaesitteestäkin katsoa tähtiluokituksista. Myös
ravitsemuspalveluita valmiiksi järjestettynä alkaa
useammasta kohteesta löytyä. Nämäkin asiat voidaan
tarvittaessa ratkaista ryhmänkesken jos mukaan sattuu
kokintaitoja omaava henkilö. Pystytty myös helposti sopimaan
yhteisruokailun poisjättämisestä. Kohteen valinnassa
ratkasee tämä kokonaispaketti, jota ei sitten tahdo
millään onnistu saamaan kohdalleen vaikka majoitus olisikin
hyvin hanskattu.
Kuljetukset paikanpäälle ja pois: Mantereen puolelle on
mahdollista järjestellä vielä jotakuinki järkevissä
kustannuksissa tilausajo bussilla. Halvempi mutta hivenen
kitkerämpi vaihtoehto on luottaa lähtijöiden
sosiaalisuuteen kuljetuskalustossa ja niiden luotsaajissa.
Bussin perään ei ole kyllä koskaan saanut sijoitettua
useampaa venetraileria. Minibussien vuokraaminen
vetokalustoksi käy liikaa kokonaiskustannusten päälle,
muutenkin tällaisten tila-autojen ja minibussien vuokraus on
kotimaassamme kallista johtuen pitkälti EU osavaltiossamme
harjoitettavasta. autoverotuksesta. Jos suunnitelmissa
liikahtaa mantereelta saarivaltakuntaan tai toiseen EU
osavaltioon (7vrk parempi vertailuksi ulkomaille) tulee omien kalustojen kuskaamisesta kuluja, jotka
yleensä jäävät pois yhteiskustannusten laskusta. Näin
taas odotuksia pitää suunnata matkailuyrittäjän suuntaan,
jonka mahdollinen kalusto todennäköisimmin on suunnattu
heittokalastuksen suuntaan rantavesissä.
Suurten ryhmien sosiaalisista taidoista tai
taidottomuuksista ei tähän pohdintaan pahemmin tarvitse
kirjotella, ei myöskään kalakateudesta tms. mihinkään
johtamattomasta aiheesta. Sehän on samaa kuin tämä
normaalikin elämänmeno loistavine nyansseineen.Onpahan vaan
suuremman ryhmän kalastusreisut hieman ongelmallisia
järjestellä ja tässä muutamia ajatelmia esitelty.
Muutamia kommentteja aiheesta, niitä alla:
"Meikäläistä tämä aihe ei
hirveästi sivua, kun en ole matkailukalastusta suuremmalla
porukalla harrastanut. Ongelmat siinä on tietysti
käytettävissä oleva vesialue (liian pieni, kalliit luvat,
ei oo kalaa) ja vetoluisteluun sopivan vuokrakaluston puute.
Omalla venholla on mentävä, mikä aiheuttaa oman
problematiikan kaluston rahtaamiselle.
Ongelmavyyhteä pitäisi lähteä purkamaan siten, että
ensin laitettaisiin kalavedet & lupa-alueet kuntoon ->
lisää kalastajien intressejä -> luo matkailupusinekselle
edellytykset -> yrittäjän järkeä investoida
vuokrakalustoon yms. infrastruktuuriin jotta kalamiehen on
lokoisa olla ko. paikassa.
Ei taida onnistua meidän aikana tässä sarvikuonojen
maassa. Toistaiseksi keskityn mielummin kalastamaan
kotivesillä, kun juurikaan parempia vetouisteluvesiä ei ole
muualla tarjolla.." -Ile-
/Jari
|