Pientä ongelmaa on ollut havaittavissa suuremman kalastusporukan kalastuspaikan löytymisessä. Kun sakki on sekalaista on myös tarpeita monenlaisia. Kalastusluvat, lupa-alueet, väline- ja moottorivenevuokraus, majoitus, laskupaikat, yhteisruokailu jne. Kompromissia haetaan kovasti reissuille. Kaikki ehdotukset ja ideat tervetulleita. Tässä summailen vain omia kokemuksia ja ajatuksia

Yhtäläisyyksiä probleemoissa on  myös pienemmälle porukalle järjestettävissä reissuissa. 

Mitkä ne ongelmat:

Kohde Jossa majoitus löytyy min. 20 hengelle laajojen yhteislupa-alueiden läheltä kohtuuhintaisesti. No mikä on se kohtuuhinta? Kokemus on osoittanut, että kiinteiden kustannusten /nuppikustannus saa 4vrk reissua kohti olla max. 100€. Tämän näyttää työssäkäyvän suomalaishenkilön  massi kestävän. Kun mennään kiinteissä kuluissa tämän yli putoaa osallistujamäärät ja samalla nousee kustannusten määrä jäljelle jääville lähtijöille. Etsi tähän sitten kompromissia.. Paha rasti suorittaa kaikkia tyydyttävällä tavalla. Onneksi jotkut yritykset ja yhteisöt tukevat  harrastetoimia ja avustavat esim. veneily- ja kalastuskerhoja jonkun vuotuisen reissun kustannuksissa, jolloin kustannusvastaavuusperiaate on n.50% kiinteistä kokonaiskustannuksista. Tämäkään rahoitusresurssi ei nosta /nuppikustannuksien sietoa kuin 200€uroon 4vrk reissulle. No lähdetään pohtimaan sitten muita vaikuttavia seikkoja.

Mistäpä ne vesikulkuneuvot? Turvalliset ja riittävällä koneella varustetut veneet.. Neljän ja viidenmetrin väliin sopivat avoveneet yleensä kelpaavat varustettuina 5 - 20hp koneilla. Saatavuutta isommalle porukalle on harvassa, koska yrittäjillekkään nämä investoinnit ei halpoja ole. Alkuhankinnat ja jatkohoito veneilyssä on kallista. Sen tietää jokainen, jolla vene on tai suunnittelee vesikulkuneuvon hommaamista. Toistaiseksi on löytynyt vain muutama lomakylänpitäjä joka tarjoaa hyväkuntoisia turvallisia vesikulkuneuvoja 20 + hengen ryhmille. . Missähän tämän yrittäjäkunnan verkostoituminen on? Luulisi yhteisiä etuja saavutettavan. Tässä kohtaa on toistaiseksi osa venekalusto-ongelmista ratkaistu omankaluston käytöllä, joka sekään ei aina täysin sovellu reissun kokonaiskuvaan, mutta tukee retken toteutuksen onnistumista osaltaan. 

Entä lupa-alueet ja kalasto? Tämä näyttää olevan jostain syystä riippuvainen lomakylän pitäjän omista vesialueista ja toimista kalaston ylläpitämisessä. Liekkö tällä kotimaisella omistuspolitiikalla jotain tekemistä asian kanssa. Järkevän kokoista yheislupa-aluetta, jossa myös uistelija saisi vapojaan heilutella ei ihan rannikolta löydy. Lääninluvallahan saa erityisrajoitukset huomioon ottaen heitellä ja vedellä yhdellä vieheellä/kalahenkilö. Merialueille suuntaavan on ajeltava vetohommiin valtion vesille.. Tähän ei löydy kalustoa tai "järkevänhintaista järjestelmää" moneltakaan matkailualan yrittäjältä. Päijänne ja Suur-Saimaa tekee tässä aluelupapolitiikassa poikkeuksen, mikä on LOISTAVA asia ja suuri edistysaskel sisämaan kalastusmatkailulle. Kaupungeista Helsinki ja Espoo ovat myös olleet aktiivisia lupa-alueidensa puolesta. IsossaRyhmässä löytyy henkilöitä jotka ovat tyyleissä sekakäyttäjiä, sekä pelkästään tiettyyn kalastustyyliin vihkiytyneitä.Kun alueet ovat rikkonaisia on pelkästään vuokra-kalustolla liikuskelu suuremmalle sakille tyyristä. Kalastoa ajatellen nämä raja-arvot ohjaavat paineita tiettyihin lajehin ja voi aiheuttaa kantojen notkahtelua, siinä sivussa myös ekosysteemin pahaa horjahtelua. Kiintiömällähän tästäkin selvittäneen järkevine alamittoineen, joissakin pahasti taantuneissa lajeissa myös ylämittaa voisi harkita. Lupa-aluepolitiikka rajoittaa myös tätä yleisempää pienellä porukalla tehtävää reissuamista. Pelkästään Vetouistelevat kai tästä alueiden rikkonaisuudesta eniten kärsivät.  Paljonko €uroja alueellisesta hyvinvoinnista tässäkin menetetään? Onko kalastusmatkailuyrittäjä muuten jonkunlainen mörkö mm. saaristomerellä? Kuulopuheiden mukaan ei saa alueita yhteen edes rahalla.

Majoitus ja särvin? Vaihtoehtoja majoitukselle alkaa olla moneenlähtöön ja ehkäpä helpoin osa järjestelyä. Rannikolla on eniten suuremmalle sakilla majoitus tarjontaa, sisämaassa vielä vähänlaisesti. Asumusten tasojako on selkeä, halvimmissa vähiten mukavuuksia ja sen kalliimmaksi menee mitä enenmmän vaatimuksia asettaa.. sääntö toimii tässä. Keskitason majoitus vrk/viikkohinnoin on hinnoittelultaan yläkantissa, jos yrittäjä luottaa keskitettyyn vuokraustoimtaan. Kun tekee vuokrausta sivutoimisesti ei aikaa varmaan yksityisiltä liikene kyselyihin vastaamiseen, markkinointiin, saatikka muuhun varausjärjestelmään liittyvään säätöön. Selkeät varaus/vuokraus-/vakuutusehdot tässäkin auttaa yrittäjää. Suurempi ryhmä sijoittuu useimmiten hieman vaatimattomampiin asumuksiin tai juuri tällaiseen keskitason majoitusvaihtoehtoon. Keskitasoksi luen saman minkä voi joka lomaesitteestäkin katsoa tähtiluokituksista. Myös ravitsemuspalveluita valmiiksi järjestettynä alkaa useammasta kohteesta löytyä. Nämäkin asiat voidaan tarvittaessa ratkaista ryhmänkesken jos mukaan sattuu kokintaitoja omaava henkilö. Pystytty myös helposti sopimaan yhteisruokailun poisjättämisestä. Kohteen valinnassa ratkasee tämä kokonaispaketti, jota ei sitten tahdo millään onnistu saamaan kohdalleen vaikka majoitus olisikin hyvin hanskattu.

Kuljetukset paikanpäälle ja pois: Mantereen puolelle on mahdollista järjestellä vielä jotakuinki järkevissä kustannuksissa tilausajo bussilla. Halvempi mutta hivenen kitkerämpi vaihtoehto on luottaa lähtijöiden sosiaalisuuteen kuljetuskalustossa ja niiden luotsaajissa. Bussin perään ei ole kyllä koskaan saanut sijoitettua useampaa venetraileria. Minibussien vuokraaminen vetokalustoksi käy liikaa kokonaiskustannusten päälle, muutenkin tällaisten tila-autojen ja minibussien vuokraus on kotimaassamme kallista johtuen pitkälti EU osavaltiossamme harjoitettavasta.  autoverotuksesta. Jos suunnitelmissa liikahtaa mantereelta saarivaltakuntaan tai toiseen EU osavaltioon (7vrk parempi vertailuksi ulkomaille) tulee omien kalustojen kuskaamisesta kuluja, jotka yleensä jäävät pois yhteiskustannusten laskusta. Näin taas odotuksia pitää suunnata matkailuyrittäjän suuntaan, jonka mahdollinen kalusto todennäköisimmin on suunnattu heittokalastuksen suuntaan rantavesissä.

Suurten ryhmien sosiaalisista taidoista tai taidottomuuksista ei tähän pohdintaan pahemmin tarvitse kirjotella, ei myöskään kalakateudesta tms. mihinkään johtamattomasta aiheesta. Sehän on samaa kuin tämä normaalikin elämänmeno loistavine nyansseineen.Onpahan vaan suuremman ryhmän kalastusreisut hieman ongelmallisia järjestellä ja tässä muutamia ajatelmia esitelty. 

Muutamia kommentteja aiheesta, niitä alla:

"Meikäläistä tämä aihe ei hirveästi sivua, kun en ole matkailukalastusta suuremmalla porukalla harrastanut. Ongelmat siinä on tietysti käytettävissä oleva vesialue (liian pieni, kalliit luvat, ei oo kalaa) ja vetoluisteluun sopivan vuokrakaluston puute. Omalla venholla on mentävä, mikä aiheuttaa oman problematiikan kaluston rahtaamiselle.

 /Jari