| |
|
|
Lyhyempää blogia kalastusreissuista 2006
|
|
|
|
Tänne toivotaan kasautuvan ne lyhykäiset raportit tai
paremminkin kertomukset kalareissuilta eri jäseniltä.
Kuviakin saattaa linkeissä vilahdella.
Tuoreimmat jutut löytyvät ketjun alapäästä, että
eikun rullailemaan.
|
|
|
|
Pääsiäisreportaashi by Juha
Pääsiäinen
tuli velttoiltua Taalintehtaan mökillä naisen kanssa.
Kalastustakin
yritettiin harjoittaa.
Jäätä
oli meressä vielä reilunpuoleisesti.
Noin
puolimetriä, eikä ihan puuroakaan vielä.
Taitaa
joutua vielä reilusti odottamaan että pääsee veneilemään
mökkirannasta :(
Ahvenet
ei juuri syöneet, niitä tuli yhteensä joku reilu 20 kpl.
Lisäksi
sain pari C&R pikkuhaukea ja yhdet housut tai muun hyvin
marinoituneen vaatekappaleen.
Omistaja
ei onneksi ollut mukana.
Parina
iltana oltiin hetki Lövön lossirannassa istuskelemassa.
Lossiranta
oli täysin auki, jäätä ei oikeastaan edes näkynyt.
Ei
tärppiäkään, toisella kerralla nähtiin yksi siika :)
Väkeä
oli rannan täydeltä.
Eli
heikosti liikkui siika siellä.
Lauantaina
tehtiin iskuretki Purunpäähän.
Sattui
hyvä päivä kun ei muita kalastajia ollut lainkaan
paikalla.
Salmi
oli jo aika hyvin auki, siihen sai kivasti vavat.
Vierestä löytyi
vielä sen verran jäätä että justiinsa kantoi.
Rannempana
n. 10cm hiukan kovempaa ja ulompana vähemmän :)
Yhteensä
tuli 9 siikaa, rannalta 3 ja jäältä 6.
Ihan
mukavan kokoisia, keskipaino varmaan puoli kiloa, suurin
630gr.
Suurin
tuli rannalta.
Jäät
suli lujaa vauhtia, on varmaan viikon päästä ihan auki.
Takaisinpäin
kävellessä (50 minsaa) meinas kunto loppua kesken.
Illalla
olin hiukan puhki,
nukahdin
muutaman kaljan juotuani kello 21 vaatteet päällä :)
Eli
kisakalaa pukkaa taas, vaikka nuo isot kalat onnistuu mun
pyydykset kiertämään.
Kuulin
huhuja että joku oli saanut Lövöstä 3kg siian lauantaina !
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kausi auki Korkkarilla 22.04.
Juhana/Ile
Siian
onginta jäi tänä vuonna todennäköisesti väliin ilmojen
haltian pukattua taka-taka-taka-talvea muutamaan otteeseen.
Avovesikausi tuli siis taas avattua Korkkarin soutualueella
nousutaimen mielessämme.
Alkuun
allekirjoittaneen piti lähteä kyseisenä ajankohtana
perhomessuille iitrailemaan uusia virityksiä, mutta kun
säätiedotukset lupailivat outoja valo- ym. ilmiöitä,
piti suunnitelmia muuttaa. Ilkkaa ei tarvinnut sekuntia
pidempään houkutella mukaan reissulle.
Ile
saapui noutamaan meikäläistä lauantaiaamuna
poikkeuksellisesti kymmenen minuuttia etuajassa, ja matka
Keravalta, uutta oikoreittiä pitkin, kohti puolimatkan
etappia, Kuninkaantien Essoa jatkui. Essolla tapahtui
reissun ensimmäinen takaisku kun perinteistä
muna-anjovisleipää ei Juhanalle ollut tarjolla. Piti
tyytyä pötkölliseen maksamakkaraa suolakurkun kera
ruispalan välissä. No, Ilkka sentään sai munkkipossunsa.
Muutenkin äimisteltiin einesten hintoja kun mokomasta
leipäviipaleesta kahvin kera joutui kustantamaan liki viisi
€uroa.
Uusittuun
Kievariin saavuttiin hieman ennen kymmentä ja
sulovilenmäiseen tyyliin päädyimme ostamaan kausiluvat
(on seitsemäs käyntikerta sitten halpaa kuin saippua).
Salakalaa ei taaskaan osattu ohittaa ilman heräteostoksia.
Airot tungettiin Audiin ja suunnattiin alavirtaan
turistisuvannon rannalle.
Perillä
odotti positiivinen yllätys. Hankaimet olivat kunnossa,
veneessä ei ollut vettä ja muutenkin paikat olivat
suunnilleen ok kunnossa. No, roskista eivät olleet saaneet
vieläkään hankittua. Ilkalla oli pieniä alkukauden ”käynnistysongelmia”.
Ehdin nimittäin virittämään
kaksi vaappua siinä ajassa kun herra sai vavan
kasaan ja tapsisiimat solmittua. Ja se, virityksen
tarkkuuden ja sen vaatiman ajan tietäen, ei ole ihan lyhyt
aika. ;) Irvisteltiin Gaylures-miehille, Villelle ja Ollille
ja saatiin vinkit ottiväreistä. Luonnollista pitäisi
olla, fluoripinkkiä ja keltaista.
Liikkeelle
kuitenkin päästiin ihan ihmisten ajoissa ja café au
lait`a erehdyttävästi muistuttavassa vedessä Ile suuntasi
kokan kohti Gunnarinsuoran yläpäätä. Vesi oli korkealla
ja sitä tuntui riittävän.
Ylävirrasta
navakasti puuskissa puhalteleva tuuli teki oman mukavan
lisän soudun haasteellisuuteen. Alas päästiin kuitenkin
ilman tapahtumia ja menetyksiä.
Mietittiin
sotasuunnitelmaa kun valuimme alas Ravintolasuoraa ja
päätettiin soutaa seuraava lasku Sporttisuoralla. Sitä
ennen pidettiin kuitenkin pieni tauko, jonka aikana
nautittiin makoisista eväistä ja aina niin ihanasta
termoskahvista. Ilkkakin lienee saanut jonkinlaisia
vaikutteita kalastettuaan meikäläisen ja etenkin Timo T:n
kanssa.
Intoutui
nimittäin virittelemään tarjoustaan melkein urakalla.
Lasku
jatkui Ilkan komennossa ja kalatapahtumat eivät vaivanneet.
Ei kelvannut Mankala, Kalossi eikä Helvetinkone. Ei ollut
tapahtumia syvääjävaapuissakaan.
Taimenen suuhun jos vahingossa olisi sattunut vaapun saamaan
niin ehkä sitten. Mieleenpainuvimpana tapahtumana voitaneen
mainita kalliomaalausten bongaus Helilän
moottoritiesiltojen alta. Sinne olivat muinaiset kymiläiset
kirjanneet ylös maininnan virkavallan seksuaalisesta
suuntautumisesta. Paikan edustalta, joen pohjasta, löytynee
todennäköisesti myös jonkinmoisia uhrilahjoja Ahdille.
Siltojen
alla piti laskea aivopainetta ja rantauduimme hetkeksi Hovin
suoran yläpäähän. Homouistin-kaksikko saapui myös
rantaan, eikä sielläkään henkseleitä paukuteltu. Vajaan
nelikiloisen ojakojamon olivat onnistuneet saamaan Svingin
alapäästä. Heh!
Toivoteltiin
kaksikolle turvallista matkaa kohti Tsadia ja jatkettiin
soutua alas Hovin suoraa. Kyseiseltä pätkältä on
poistettu muutaman sadan metrin rauhoitusalue, joten nyt
sopii lasketella Gunnarilta merelle saakka. Heti
yläpäästä saatiin kosketus kalaan, joka valitettavasti
vain kosketukseksi jäikin. Sen jälkeen kosketuksia alkoi
tulla lisää, pohjaan jäi tavaraa taas muutamalla
kymmenellä eurolla.
Lasketeltiin
alas vedenottamon kohdalle, jossa luovan tauon jälkeen
päätettiin laskea vielä Ravintolasuora kertaalleen.
Lasku
sujui mukavasti leppoisassa kevätsäässä Ilkan
hoidellessa airoja.
Matkan
varrelta mainittakoon kuvauksellinen
rusakko, joka yritti täyttää päivittäistä
dioksiini-kiintiötään mutustelemalla rantapenkan
kulottunutta ruohoa. Eivät vaivanneet kalat täälläkään.
Äpin jälkeen päätettiin luovuttaa ja lähdettiin ylös.
Purku sujui joutuisasti ja airot sekä avaimet (yllätys,
yllätys, ei taaskaan tarvinnut postittaa) saatiin
palautettua Kievariin. Kotimatkalla käytiin vielä
katsastamassa muutamaan hurjaa Ruhalla ja Siikakoskella.
Kalattomasta
päivästä huolimatta oli mahtava fiilis kun ajeltiin
pimenevässä kevätillassa kohti Keravaa. Kohta on kesä!
Juhana
---------------------------------------------------------------------------
6. - 7.05
Pikaraportti viikonlopusta.
Vein veneen Taalintehtaalle
vesille ja samalla tuli kalasteltua.
Perjantai iltana ei tullut
tärppiäkään kun hiukan veneen kokeilun ohessa heittelin.
Launtaina mentiin Lövön
lossille siikaa onkimaan veneestä.
Veneessä oli naisylivoima
kun oli emäntä ja sisko mukana.
Siikaa tuli hyvin, mutta
pientä se oli.
Emännän kanssa saatiin 26
kpl ja sisko yli 10 kpl.
Suurin oli vain 600gr,
keskipaino varmaan jotain 300 gr.
Kymmenkunta ahventa ja yksi
särki haittasivat kalastusta.
Sunnuntaina sain
mökkilaiturilta kauden ekan oikean virvelikalan.
2.1kg hauki. Aivan
tajuttoman pyöreä pötkylä.
Päästin takaisin uimaan
jos vaikka tekis pikkuhaukia.
Muuten ei tärppiäkään,
taisi hauella olla muut touhut mielessä.
Vesi oli alhaalla,
lämpötila vaihteli välillä 6 - 12 astetta.
/Juha
----------------------------------------------------------------------------
Kauden avaus 2006 / TimoT
Talviloma oli tarkoitus käyttää
kalastuskauden aloitukseen mutta kovin jäi kalastelut vähiin
kaikenlaisten keväisten pihatöiden ym ansiosta. Kuitenkin
vene ja välineet tuli viriteltyä kuntoon kaikessa rauhassa
ja kalastuskauden avauskin tuli lopulta suoritettua
sunnuntaina osallistumalla jokikone-cupin (http://www.jokikonecup.fi)
1.osakilpailuun, savonselkä-uisteluun orivedellä
sunnuntaina 28.5.
Säätiedotus lupasi
sunnuntaiksi melkoista koiranilmaa mutta itseasiassa totuus
oli tällä(kin) kertaa tarua ihmeellisempää ja keli oli
kaikenkaikkiaan hyvä. Kilpailun alussa tuli hetken aikaa
vettä mutta vesisade loppui vanhalla hyväksi havaitulla
konstilla, pukemalla haalari päälle vajaan tunnin "sadekuuron"
ihmettelyn jälkeen. Tuuli yltyi välillä sen verran että
yksin uistellessa sai rattia pyöritellä aika ajoin ihan
urakalla.
Päivä ja samalla koko
uistelukausi 2006 alkoi varsin mukavasti, salakat suostui
uimaan mallikkaasti ilman isompia urakoita ja välineet
pelasi mainiosti, joten välineiden lasku myötätuuleen
sujui rennosti, kuten koko kisa kun tuli päätettyä etukäteen
ettei kilpailutilanne tule pilaamaan kauden avausta millään
tavalla ylimääräisen jännityksen tai kiristelyn muodossa.
Seitsemättä vapaa laskiessa
kuitenkin tilanne kiristyi hiukan kun vavan ollessa vielä kädessä
tuntui melko raskas nytkäys vavassa ja hetken kuluttua vapa
taipuikin komeasti kun pirteä kala siiman toisessa päässä
yllättyi varmasti yhtä paljon kuin kalastajakin yllättävästä
vastuksesta siiman päässä. Ensimmäisen lyhyen syöksyn jälkeen
kala päätti tulla katsomaan mikä siellä oikein
jarruttelee ja ui suoraan kohti venettä, jolloin tuli
hieman kiire kelata siimaa sisään. Kala mieltyi hetkeksi
veneen peräpyörteeseen ja sitä joutui ohjailemaan vavalla
sivulle ja samalla välillä vauhtia kiihdyttäen jättämään
sitä kauemmas moottorista. Toinen takila oli vielä
laskematta, joten siitä ei ollut haittaa vaikka kala
ahkerasti veneen alle olikin menossa koko ajan ja
jarrupussin nosto kyytiin poisti viimeisenkin riskitekijän
kuskin puolelta mihin kala pienen suostuttelun jälkeen
kallistui. Veneen vierellä tuli vielä pari syöksyä
pintaan, jotka molemmat päättyivät hyppyyn sekä pari
lyhyttä yritystä mennä vielä veneen alle mutta lopulta
kala taipui nousemaan veneen vierelle ja siitä haavin
avulla laidan paremmalle puolelle. Kaikki tuo toiminta taisi
kestää maksimissaan noin 5-10 minuuttia mutta paljon ehti
siinäkin ajassa tapahtumaan ja tuli ainakin todistettua
itselle heti kauden alussa että miksi noita vieheitä
jaksaa hilata tuntitolkulla noita lyhyitä hetkiä odottaen.
Veneen pohjalla haavissa makaava järvilohi sai
nuijanukutuksen ja kala päätyi pituusmittauksen
(73cm) jälkeen verestyksen kautta jäähileen
sekaan.
Pienen fiilistelyn jälkeen
laskin loput välineet pyytämään ja kokka takaisin kohti
ottipaikkaa. Vaikka järki sanoikin aiempiin ko. kisaa
koskeviin kokemuksiin perustuen että "mene hauen
vetoon" niin liekö itsetunto ollut niin korkealla vai
liekö johtunut ihan vaan siitä "ei niin vakavalla
mielellä"-asenteesta että jatkoin raksin vetoa selkävesillä.
Vaikkei muita tapahtumia päivän mittaan tullutkaan niin
koko ajan oli positiivinen mieli, jälkeenpäin tuli
mietittyä että minkähänlainen päivä olisi mahtanutkaan
olla jos kala olisi päässyt irti veneen vierellä ?
Rannassa kala osoittautui
punnituksessa sen verran kookkaaksi (3640g) että
lohikalojen kertoimen ollessa 10, se riitti tällä kertaa
4.sijaan kilpailussa. Rento mieli jatkui myös kalastuspäivän
jälkeen eikä se että todennäköisesti kalan verestämättä
jättäminen olisi riittänyt parantamaan sijoitusta
kolmanneksi (+7g) ei haitannut pätkääkään kuten ei myöskään
se että myöskin siirtyminen hauen pyyntiin olisi todennäköisesti
parantanut sijoitusta. Ilman hampaiden kiristelyä ja "kilpailustressiä"
uistelukilpailuun osallistuminenkaan ei tuntunut yhtään
hassummalta kokemukselta kun sai nauttia kalastuksesta täysillä
miettimättä koko ajan sijoituksia ja saaliin suuruutta jne.
Tosin on myönnettävä että kisan alussa tuollaisen kalan
saamisella on jotain osuutta kalastuspäivän fiilareihin
mutta rehellisti voi myös myöntää sen että kyllä uusi
työviikko olisi käynnistynyt samalla tavalla vaikka tuo
kalareissu olisi päättynyt ilman saalistakin.
/TimoT
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hi all,
Just came home from my honeymoon at the
seychelles.
Did not manage to do as much fishing as
I would have liked to do there, but still managed to catch a
few "fisut".
We were two guys who rented a fishing
boat, and cought 5 tunas (about to 5kg's), 1 barracuda (about
10Kg), and 2 sailfish (28kg and 30kg, and about 250cm long).
Not sure how many "Kossit pisteet" I can get for
these? :-D
Personally I pulled out 3 tunas and one
sailfish from the deep blue
water:)
The sailfish was probably the biggest
experience, as it's one of the highly valued big game fishes.
Really amazing to see the fish take the bait, jump a couple of
metres up in the air, and afterwards the aggressive move with
hundreds of meters of thick fishing line being pulled out of
the reel, and then fight to get it back to the boat.
Btw the boat was quite nice sized, with
a twin set of Yamaha V6 200HP engines, so moving around went
quite smooth/fast.
Enjoy the pictures :-D
PIC1,
PIC2 and PIC3
Best Regards,
Tore 08.06.06
--------------------------------------------------------------------------- Juhanan
Juhannus -06
Tuli juhannuksena pidettyä vetskari kiinni ja
siten voinen tätäkin kirjoitella täältä Keravalta. Äsken tultiin
muun letkan mukana tänne "ruuhka-Suomeen" (se sijoittuu
oikeasti tuonne hieman Heinolan pohjoispuolelle)! ;)
Kalallakin tuli käytyä. Viime yönä
käväistiin ronkkimassa kuhia kaverin kanssa anoppilan läheisyydessä
sijaitsevalla järvellä sillä seurauksella, että joutunee
ilmoittamaan kuhan kisaan. Ihan vaan sen vuoksi, että jos ei sattuisi
lisää moisia tänä suvena saamaan.
Mukavaa puhaa oli kahdella UL-vavalla ronkkia
noita. Ylös asti otettavan kokoisia saatiin 7 kpl, kaikki melkein samaa
kaliperia ja suurin noista oli sen 1160
g ja 52 cm pitkä. Muutama alamittainen laskettiin pois ja karkuutuksia
tapahtui myös. Tapahtumia oli siis ihan mukavasti ja yö oli lämmin,
joten mukavat muistot jäi taas! Kyseinen kala tuli siis Bagleyn FT
värityksellä olevaan vaappuun. 25.06.
/Juhana
----------------------------------------------------------------------------- Juhan
kesälomat ja uusi haukirecoordi
Lomista on taas selvitty.
Jonkinverran tuli kalasteltuakin.
Menestys oli melko heikko.
Lohikisa meni normaalimalliin, jollei jopa
huonommin.
Kuhaa ei oikein tullut yritettyä kuin kerran,
eikä tullut kuin pieniä.
Ei oikein ole aikataulut osuneet että pääsisi
kunnon kuhavesille.
Mutta onhan tässä vielä aikaa vaikka parhaat
ajat varmaan on jo menneet.
Reissuja saa ehdottaa jos vaikka sais kisaan
kuhankin :)
Mutta Taalintehtaalta mökkilaiturilta onnistuin
harhauttamaan uuden haukienkkani.
Ongiskelin siinä illalla ja nautin meri-ilmasta
ja oluesta.
Samalla laitoin pikkuisen särjen virvelin
päähän uimaan ja heittelin sitä välillä.
No siinä puoli yhdeltätoista siihen tärppäsi
ja kala tuntui ihan kivan kokoiselta.
Onneksi vene oli laiturin päässä poijussa, niin
pääsi veneeseen väsyttelemään ja haavimaan :)
Reilun viiden minuutin uittamisen jälkeen
emäntä sai kalan haavittua ja se olikin isompi kuin miltä se oli
vedessä näyttänyt.
Paino 9.2 kg, pituus 110 cm tai hiukan
päällekkin. Tyhjävatsainen tietenkin :(
Kolmihaarakoukku oli ihan kurkussa, kala ei kyllä
olisi irti päässyt jollei olisi siimoja onnistunut katkomaan.
Valokuvien otossa sain muhevan haavan sormeeni kun
ote hiukan lipesi ja sormi osui hauen hampaaseen.
Punnitus ja kuvaus ja fileointi otti oman aikansa,
kello oli puoli kaksi yöllä ennenkuin pääsi nukkumaan :)
/Juha
|
|
Savolaisten seikkailu
Riistaveden Melavedellä
Toinen viikko töissä. Nyt osaa jo
lukea papereitakin oikein päin...Savon poijjatkin
päättivät sitten ilmoittaa edes jotakin Kossi-skabaan.
Koska kaikki muutkin ovat tähän mennessä väsänneet
tarinan, niin minäkin päätin kirjoitella kuvauksen
kalareissustamme Riistaveden Melavedelle...Olokeepa hjuvat!
Kalatarina
Kävin Mikkilän Mikon kanssa
uistelemassa Riistaveden Melavedellä toissa päivänä (la
05.08.2006). Melavesi oli meille täysin uusi tuttavuus, mutta
etukäteen kartasta zoomailtuna se näytti tarpeeksi suurelta,
jotta voitaisiin rauhassa vetää täydellä arsenaalilla (10
vapaa) ja että siellä voisi olla mahdollisesti ihan
kunnollisia soppakalojakin. Melaveden selkä on nääs
yllättävänkin syvä ja sieltä löytyy mielenkiintoisia
syvänteitä ja jyrkkiä rantapenkkoja koluttaviksi. Lisäksi
kuulin erään kaverini isältä, että sieltä on saatu hyvin
muikkua ja jonkin verran taimentakin jo vuosikymmeniä sitten.
Pitäähän sellainen paikka käydä rumuamassa - jos ei
muuten, niin ihan ajantappomielessä. Ymmärrettävistä
syistä paikalle ei oltu muuten päästykään käymään
aikaisemmin; onhan sinne matkaa meitin perheen kesämökiltä
kokonaiset viisitoista kilometriä ja mökki meillä on ollut
samalla paikalla pikkasen päälle 30 vuotta. Noo, kerrankos
tuota ryhtyy näin mittavaan hankkeeseen ;-)!
Ajelin edellä mainittuna lauantaina
Riistaveden venesatamaan, jossa Mikko jo viritteli venhoa
täydellä höyryllä kisakuntoon. Ramppikin sieltä löytyi,
joten Busse saatiin elementtiinsä ilman ylimääräisiä
kommervenkkejä.
Ja sit eiku keula kala-apajia kohti!
Parin kilsan huristelun jälkeen
saavuimme viralliselle Melaveden selälle. Viriteltiin 10
uistimen hyvin Bomber- ja Semper (paikallisen kalakallen
erikoinen)-painotteinen harava veteen ja alettiin puskea kohti
tuntematonta. Mikon kaveri Hanski oli jo vedellyt alueella
jonkin aikaa ja niinpä herra Mikkilä ottikin luonnollisesti
utelupuhelun Hannulle. Haukea oli kuulemma tullut suurimpien
ollessa n.
2,5 kiloisia, mutta kuhista ei ollut
näkynyt siinä vaiheessa jälkeäkään. Noo, kello olikin
vasta vajaata seittemän, joten vielä on mahiksia
piikkikalankin saatiin, ajatteli aina optimistinen -
Pohjois-Karjalan reissuilla varsinkin - Bussen väki. Hannu
varoitteli vielä selän perällä olevasta
muikkuverkkohelvetistä ja lähti sen jälkeen näyttämään
kuhille malliksi, miten syödään. Pyysi kilauttelemaan, jos
jotain alkaisi tulla.
Jonkin ajan kuluttua alettiin lähestyä
melkoista monttua, jonka arvelimme olevan järven syvin kohta.
Kartan mukaan vettä löytyisi 60 metriä ja vieläpä
melkoisen läheltä rantaakin. Siinä kuopan reunalla, noin 40
metrin päällä alkoi sitten tapahtua: yksi Mikon puolen
vavoista posahti kaksinkerroin ja räikkä alkoi lauleskella
sulosäveliään.
Uistin meni noin 4-5 metrin syvyydestä,
joten suhteellisen pinnastapa nappasi! Vavan tempoilusta
päättelimme, että kala ei ole ainakaan kuha, vaan erittäin
todennäköisesti suurehko hauki. Mikko nappasi vavan
händyynsä ja aloitti varovaisen suostuttelun. Kala oli
erittäin virkeä ja soitteli räikkää useampaan otteeseen.
Pikku hiljaa se kuitenkin lähestyi venhoa ja noin 10 minsan
kuluttua se nousi pintaan kymmenisen metriä veneen takana.
Perhanan komia haukihan se siellä meurusi! Painoarvio liikkui
siinä vaiheessa 7-8 kilon välillä. Yhden epäonnistuneen
haavausyrityksen (meikä vauhdissa ;-)) kala saatiin viimein
veneen laidan kuivemmalle puolelle ja virallinen punnitus
voitiin suorittaa: 5,9 kg. Mitä v****a, vaihtuiko kala?!
Senhän piti olla päälle seiskan mötikkä! Mut ei auttanu
itku markkinoilla. Kala ei saanut lisää painoa, vaikka sitä
kuinka punnittiin ja vaikka miten monella vaa'alla. Hauki oli
vaan niin potrassa kondiksessa, että se hämäsi luulemaan
liikoja. Mut kuitenkin ihan hyvä aloitus täysin
tuntemattomassa paikassa ja parinkymmenen minsan uistelun
jälkeen :-)! Mikolla räsähti vielä vajaa kaksikiloinen
jänkäkoira ja sen jälkeen lähdimmekin viemään
kuusikiloista venerantaan, jonne olin tilannut isäukkoni
sitä hakemaan. Normaalien ihmettelyjen ja suunpieksännän
jälkeen lähdimme takaisin vesille. Josko tuo vielä antaisi
jotakin...
Aurinko alkoi jo pikkuhiljaa väsyä
kattelemaan kahden Kossin epätoivoista kuhan jahtailua ja
rupesi vetäytymään yöpuulle. Aikamme muikkuverkkoja
kierreltyämme kelasin venhoon ensimmäisen kuhan. Noin
40-senttinen luikku pääsi takaisin kotio, mutta
kuhasaaliskin oli sitten korkattu.
Kyllä niitä siellä on! Ja pakkohan
niitä on ollakin, kun naapurivesistöinä ovat mm. Juurus- ja
Muuruvesi, hyviä kuhamestoja molemmat. Lähdettiin heti
uudelle "muikkuverkkorundille", jotta päästäisiin
takaisin samaan paikkaan. Noin ”pakkokierroksen” puolessa
välissä huomasin, kun Mikon puolen (taas, perkele) lähinnä
venettä oleva vapa heilahti kunnolla ja rauhottui hetimiten.
Sanoin asiasta Mikolle, joka uskoi
kuhien siellä kopistelevan uistimiaan. Ja heti tämän
kommentin jälkeen se tapahtui: äsken heilunut vapa
nyökkäsi kunnolla ja syvään. Tackar och pockar, taasko
olisi mörkö kiinni!!?
Siltä se näytti - näin ensialkuun
ainakin.
Mikko tarrasi kiinni kalavapaan
ja pienen tunnustelun jälkeinen viileä analyysi ennusti ison
kuhan olevan kiinni. Potkuja ei tuntunut juuri ollenkaan, vain
mukava paino. Ilta alkoi jo hämärtyä tosissaan ja yritimme
tihrustaa tummaa vettä, josko sieltä näkyisi joku merkki
kalan laadusta. Muutaman minuutin rauhallisen kelailun
jälkeen mörri alkoi olla jo aika likellä venettä – itse
asiassa se oli jo ihan veneen vieressä melkein
haavausetäisyydellä, mutta mitään ei näkynyt, vaikka
kuinka etsi. Viimein näin vaalean kiduskannen paistavan
vedestä. Ei ole hauki, vaan saatanan komia kuha!!
Tartuin haaviin ja muistelin kämmenet
hiessä heinäkuista uistelureissua, jolloin onnistuin
karkuuttamaan Mikolta
2,5 – 3-kiloisen kuhan
tarttumalla kädellä siimaan. Tämän jo onnistuisin munimaan,
niin uintireissu olisi väistämättä edessä. Sen verran
arvelin Mikon suuttuvan, vaikka yleisesti ottaen mies itse
rauhallisuus onkin.
Tällä kertaa kaikki meni
haaviamisen osalta loistavasti ja pian meillä potkikin potra
kuha veneessä. Ainoa miinus tuli siitä, että kuha sai
painollaan irroitettua ”Lapin Kulta” –värisen Semperin
vatsakoukun havaksessa roikkuessaan. Mutta sattuuhan noita.
Pääasia, että kala saatiin veneeseen. Virallinen
punnituksemme näytti kuhalle painoa 3,3 kg, joka oli Mikolle
uusi väsytysennätys edellisen 3 kg rekordin jäädessä
näin ollen historiaan.
Uisteltiin vielä jonkin aikaa ja
kelattiin sitten vehkeet ylös. Naureskeltiin siinä
kalastusta lopetellessa, että lukumääräisesti kaloja tuli
tosi vähän, vain kaksi kuhaa ja kaksi haukea, mutta laatu
korvasi kerrankin määrän.
Melavedellä käydään varmasti
toistekin. Jospa määrä ja laatukin sattuisivat joskus
osumaan yhtä aikaa jollekin reissulle.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jukka ja poijaat
Hossassa 10.07
Jari tuossa kysellee saalisilmoitusta
kesälomareissultani, kun satuttiin pysähtymään Hossassa ja
pitihän siellä kierrellä taimen- ja kirrelampia
iltamyöhällä. Totuus on, ettei heinäkuu ole Hossassa
niitä parhaita aikoja kalastuksen suhteen, on nimittäin
tullut karvaasti koettua muutama vuosi sitten, kun 3 päivän
rankka veto- ja heittokalastus toi tulokseksi pyöreän nollan.
Anyway, nyt kuitenkin Hossan Huosiolampi
antoi sen yhden. Sekin jo siinä vaiheessa yötä, että olin
pojilleni sanonut, että tämä on viimeinen heitto - sitten
lähdetään saunaan ja nukkumaan. Viimeisen heiton aikana
joku nykäisi, vai oliko hako? Heitin kuitenkin vielä kerran
ja saaliiksi tuli "sääli-pullamössö" kirre.
Valitettavasti kuvaa en siinä vaiheessa ottanut. Oheinen
"todistusaineisto" onkin jo sitten Ylläkseltä,
jossa savustin saaliini ja söimme sen suurella ruokahalulla!
Kelvaneeko Kossi-skabaan? Ilmoitan kuitenkin...
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jussin pohjolanmatka
elokuussa
Onpa taas komeita kaloja ilmoitettu
skabaan, onnea vaan saamamiehille.
Itse ehdin tehdä kaksi kunnon reissua
kesäloman aikana: viikko perheen kanssa Repparfjordelvalla
Norjassa ja viikko kavereiden kanssa Rostojoella Ruotsissa.
Repparfjordelvalla kalaa oli
perinteisesti hyvin mutta pääsääntöisesti tittejä.
Titteihin jäi oma saaliinikin suurimman ollessa 2,5 kg mutta
niistä riitti hyvin perheelle sekä paistettavaksi että
graaviksi.
Loman pääreissu oli kuitenkin elokuun
alussa legendaariselle Rostojoelle. Lähetettiin jo
alkukeväästä "kuponki" arvontaan, jotta
saataisiin luvat erikoiskalastusalueelle, mutta onnetar ei
hymyillyt meille, joten oli tyytyminen joen muihin osiin.
Kolmen miehen porukalla lennettiin
Kilpisjärveltä joelle aivan erikoiskalastusalueen
alapuolelle, mikä kuuluu "Kiiruna kortin"-luvan
piiriin. Kalastettavaa aluetta oli useita kilometrejä ja
saaliskaloina erityisesti harjukset mutta myös taimenet.
Täytyy myöntää, ettei "hehkutukset" joesta
olleet turhia. Maisemat oli komeita ja mikä parasta kalaa oli
joessa mukavasti. Harjuksia 35-42 cm löytyi tosi hyvin ja
erityisesti pintaperhot oli kovilla niiden käsittelyssä.
Taimenet oli harvemmassa mutta kyllä niitäkin muutama
saatiin (30-45 cm). Suuremmat taimenet oleilevat mielummin
Rostojärvestä luoteeseen, Norjan puolelle, laskevassa
joessa. Jokainen meistä paransi harjus ennätystään, mutta
harmittavasti maaginen 50 cm raja jäi vielä niukasti
tulevien reissujen tavoitteeksi.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
PeteK
Hiidenvedellä 15.08
Eilenpä tuli lähdettyä kuten jo
monena muuna iltana ennenkin uistelemaan kuhaa hiidenvedelle.
Suuntana jälleen kerran kiihkelysselkä, mistä joskus on
otettavan kokoisia kuhia nostettukin veneeseen. Neljä
uistinta veteen ja odottelemaan, kolmenvartin päästä sitten
alkoikin tapahtua ja noin vartin kuluttua veneessä pötkötti
seuraavanlainen tapaus: omat enkat parani reippaasti.
Kala: Kuha
Pituus: 87cm
Paino: 6320g
Vesistö: Hiidenvesi, kiihkelysselkä.
Aika: 15.8.2006 klo 19:40
Millä: Jesse 11cm, Vihreä/kulta, noin
3-4m syvyydestä
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Savonmuoan kehvelit
kalassa
Toteutimme uhkauksemme ja kävimme tänäänkin
uistelemassa eilisellä
lohivedellä. Kuten jo hieman arvelimmekin, olosuhteet
poikkesivat "hieman"
eilisestä fantasiakelistä. Tuuli oli melkoisen navakkaa ja
vene keikkui
välistä oikein miehekkäästi!Näpit jäätyivät tämän tästä
ja lunta puski päin
naamaa. Vain yksi venekunta meidän lisäksemme oli
uskaltautunut vesille ja
sekin ilmestyi vasta puolen päivän maissa. Me irtaannuimme
rannasta sentään
jo heti kasin jälkeen!
Kelistä huolimatta saimme raksit veteen. Tällä kertaa
niihin nappasi kaksi
järvilohta, joista ensimmäinen painoi 2,5 ja toinen 2,2
kiloa. Samaan
aikaan, kun Mikko irroitteli vetrein sormin jälkimmäistä
kalaa haavista,
iski pikkuplaarin takaa kiinni kunnon mörrikkä. Räikkä
huuti hoosiannaa
hyvän tovin. Sain vavan näppeihin ja sama ujellus jatkui.
Mikko näki kalan
hyppäävän kaksi kertaa, minä taas keskityin ihailemaan
puolalta pakenevaa
siimaa. Kuten isot kalat yleensä, tämäkin pääsi karkuun.
Painoarvio ilmaan
punnittuna 4-5 kiloa. Siltä se kyllä tuntuikin, vaikken ole
koskaan moista
mörköä päässytkään itse puntarille asti väsyttelemään.
Tämmöistä tällä kertaa. Vene pidetään
kalastusvalmiudessa vielä ainakin ensi
viikon ajan, mutta kyllä se väistämättä alkaa olla jo tämän
vuoden uistelut
uisteltu. Kohta mekin laitamme Bussen talviteloille ja
julistamme
avovesikalastuskauden päättyneeksi. Ensi keväänä sitten
vesille uudella
innolla!
Terveisin,
Timppa
|
|
|
|
 |

|