KALASTUSSEURA KOSSIT
 

  Lyhyempää blogia kalastusreissuista 2006

 

Tänne toivotaan kasautuvan ne lyhykäiset raportit tai paremminkin kertomukset kalareissuilta eri jäseniltä. Kuviakin saattaa linkeissä vilahdella.

Tuoreimmat jutut löytyvät ketjun alapäästä, että eikun rullailemaan.

 

Pääsiäisreportaashi by Juha

Pääsiäinen tuli velttoiltua Taalintehtaan mökillä naisen kanssa.
Kalastustakin yritettiin harjoittaa.
Jäätä oli meressä vielä reilunpuoleisesti.
Noin puolimetriä, eikä ihan puuroakaan vielä.
Taitaa joutua vielä reilusti odottamaan että pääsee veneilemään mökkirannasta :(
 
Ahvenet ei juuri syöneet, niitä tuli yhteensä joku reilu 20 kpl.
Lisäksi sain pari C&R pikkuhaukea ja yhdet housut tai muun hyvin marinoituneen vaatekappaleen.
Omistaja ei onneksi ollut mukana.
 
Parina iltana oltiin hetki Lövön lossirannassa istuskelemassa.
Lossiranta oli täysin auki, jäätä ei oikeastaan edes näkynyt.
Ei tärppiäkään, toisella kerralla nähtiin yksi siika :)
Väkeä oli rannan täydeltä.
Eli heikosti liikkui siika siellä.
 
Lauantaina tehtiin iskuretki Purunpäähän.
Sattui hyvä päivä kun ei muita kalastajia ollut lainkaan paikalla.
Salmi oli jo aika hyvin auki, siihen sai kivasti vavat.
Vierestä löytyi vielä sen verran jäätä että justiinsa kantoi.
Rannempana n. 10cm hiukan kovempaa ja ulompana vähemmän :)
Yhteensä tuli 9 siikaa, rannalta 3 ja jäältä 6.
Ihan mukavan kokoisia, keskipaino varmaan puoli kiloa, suurin 630gr.
Suurin tuli rannalta.
Jäät suli lujaa vauhtia, on varmaan viikon päästä ihan auki.
 
Takaisinpäin kävellessä (50 minsaa) meinas kunto loppua kesken.
Illalla olin hiukan puhki,
nukahdin muutaman kaljan juotuani kello 21 vaatteet päällä :)
 
Eli kisakalaa pukkaa taas, vaikka nuo isot kalat onnistuu mun pyydykset kiertämään.
Kuulin huhuja että joku oli saanut Lövöstä 3kg siian lauantaina !

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kausi auki Korkkarilla 22.04.  Juhana/Ile

 

Siian onginta jäi tänä vuonna todennäköisesti väliin ilmojen haltian pukattua taka-taka-taka-talvea muutamaan otteeseen. Avovesikausi tuli siis taas avattua Korkkarin soutualueella nousutaimen mielessämme.

Alkuun allekirjoittaneen piti lähteä kyseisenä ajankohtana perhomessuille iitrailemaan uusia virityksiä, mutta kun säätiedotukset lupailivat outoja valo- ym. ilmiöitä, piti suunnitelmia muuttaa. Ilkkaa ei tarvinnut sekuntia pidempään houkutella mukaan reissulle.

Ile saapui noutamaan meikäläistä lauantaiaamuna poikkeuksellisesti kymmenen minuuttia etuajassa, ja matka Keravalta, uutta oikoreittiä pitkin, kohti puolimatkan etappia, Kuninkaantien Essoa jatkui. Essolla tapahtui reissun ensimmäinen takaisku kun perinteistä muna-anjovisleipää ei Juhanalle ollut tarjolla. Piti tyytyä pötkölliseen maksamakkaraa suolakurkun kera ruispalan välissä. No, Ilkka sentään sai munkkipossunsa. Muutenkin äimisteltiin einesten hintoja kun mokomasta leipäviipaleesta kahvin kera joutui kustantamaan liki viisi €uroa.

Uusittuun Kievariin saavuttiin hieman ennen kymmentä ja sulovilenmäiseen tyyliin päädyimme ostamaan kausiluvat (on seitsemäs käyntikerta sitten halpaa kuin saippua). Salakalaa ei taaskaan osattu ohittaa ilman heräteostoksia. Airot tungettiin Audiin ja suunnattiin alavirtaan turistisuvannon rannalle.

Perillä odotti positiivinen yllätys. Hankaimet olivat kunnossa, veneessä ei ollut vettä ja muutenkin paikat olivat suunnilleen ok kunnossa. No, roskista eivät olleet saaneet vieläkään hankittua. Ilkalla oli pieniä alkukauden ”käynnistysongelmia”. Ehdin nimittäin virittämään kaksi vaappua siinä ajassa kun herra sai vavan kasaan ja tapsisiimat solmittua. Ja se, virityksen tarkkuuden ja sen vaatiman ajan tietäen, ei ole ihan lyhyt aika. ;) Irvisteltiin Gaylures-miehille, Villelle ja Ollille ja saatiin vinkit ottiväreistä. Luonnollista pitäisi olla, fluoripinkkiä ja keltaista.

Liikkeelle kuitenkin päästiin ihan ihmisten ajoissa ja café au lait`a erehdyttävästi muistuttavassa vedessä Ile suuntasi kokan kohti Gunnarinsuoran yläpäätä. Vesi oli korkealla ja sitä tuntui riittävän.

Ylävirrasta navakasti puuskissa puhalteleva tuuli teki oman mukavan lisän soudun haasteellisuuteen. Alas päästiin kuitenkin ilman tapahtumia ja menetyksiä.

Mietittiin sotasuunnitelmaa kun valuimme alas Ravintolasuoraa ja päätettiin soutaa seuraava lasku Sporttisuoralla. Sitä ennen pidettiin kuitenkin pieni tauko, jonka aikana nautittiin makoisista eväistä ja aina niin ihanasta termoskahvista. Ilkkakin lienee saanut jonkinlaisia vaikutteita kalastettuaan meikäläisen ja etenkin Timo T:n kanssa.

Intoutui nimittäin virittelemään tarjoustaan melkein urakalla.

Lasku jatkui Ilkan komennossa ja kalatapahtumat eivät vaivanneet. Ei kelvannut Mankala, Kalossi eikä Helvetinkone. Ei ollut tapahtumia syvääjävaapuissakaan. Taimenen suuhun jos vahingossa olisi sattunut vaapun saamaan niin ehkä sitten. Mieleenpainuvimpana tapahtumana voitaneen mainita kalliomaalausten bongaus Helilän moottoritiesiltojen alta. Sinne olivat muinaiset kymiläiset kirjanneet ylös maininnan virkavallan seksuaalisesta suuntautumisesta. Paikan edustalta, joen pohjasta, löytynee todennäköisesti myös jonkinmoisia uhrilahjoja Ahdille.

Siltojen alla piti laskea aivopainetta ja rantauduimme hetkeksi Hovin suoran yläpäähän. Homouistin-kaksikko saapui myös rantaan, eikä sielläkään henkseleitä paukuteltu. Vajaan nelikiloisen ojakojamon olivat onnistuneet saamaan Svingin alapäästä. Heh!

Toivoteltiin kaksikolle turvallista matkaa kohti Tsadia ja jatkettiin soutua alas Hovin suoraa. Kyseiseltä pätkältä on poistettu muutaman sadan metrin rauhoitusalue, joten nyt sopii lasketella Gunnarilta merelle saakka. Heti yläpäästä saatiin kosketus kalaan, joka valitettavasti vain kosketukseksi jäikin. Sen jälkeen kosketuksia alkoi tulla lisää, pohjaan jäi tavaraa taas muutamalla kymmenellä eurolla.

Lasketeltiin alas vedenottamon kohdalle, jossa luovan tauon jälkeen päätettiin laskea vielä Ravintolasuora kertaalleen.

Lasku sujui mukavasti leppoisassa kevätsäässä Ilkan hoidellessa airoja.

Matkan varrelta mainittakoon kuvauksellinen rusakko, joka yritti täyttää päivittäistä dioksiini-kiintiötään mutustelemalla rantapenkan kulottunutta ruohoa. Eivät vaivanneet kalat täälläkään. Äpin jälkeen päätettiin luovuttaa ja lähdettiin ylös. Purku sujui joutuisasti ja airot sekä avaimet (yllätys, yllätys, ei taaskaan tarvinnut postittaa) saatiin palautettua Kievariin. Kotimatkalla käytiin vielä katsastamassa muutamaan hurjaa Ruhalla ja Siikakoskella.

Kalattomasta päivästä huolimatta oli mahtava fiilis kun ajeltiin pimenevässä kevätillassa kohti Keravaa. Kohta on kesä!

Juhana

---------------------------------------------------------------------------

6. - 7.05

Pikaraportti viikonlopusta.

Vein veneen Taalintehtaalle vesille ja samalla tuli kalasteltua.

Perjantai iltana ei tullut tärppiäkään kun hiukan veneen kokeilun ohessa heittelin.

Launtaina mentiin Lövön lossille siikaa onkimaan veneestä.

Veneessä oli naisylivoima kun oli emäntä ja sisko mukana.

Siikaa tuli hyvin, mutta pientä se oli.

Emännän kanssa saatiin 26 kpl ja sisko yli 10 kpl.

Suurin oli vain 600gr, keskipaino varmaan jotain 300 gr.

Kymmenkunta ahventa ja yksi särki haittasivat kalastusta.

Sunnuntaina sain mökkilaiturilta kauden ekan oikean virvelikalan.

2.1kg hauki. Aivan tajuttoman pyöreä pötkylä.

Päästin takaisin uimaan jos vaikka tekis pikkuhaukia.

Muuten ei tärppiäkään, taisi hauella olla muut touhut mielessä.

Vesi oli alhaalla, lämpötila vaihteli välillä 6 - 12 astetta.

/Juha

----------------------------------------------------------------------------

Kauden avaus 2006 / TimoT

Talviloma oli tarkoitus käyttää kalastuskauden aloitukseen mutta kovin jäi kalastelut vähiin kaikenlaisten keväisten pihatöiden ym ansiosta. Kuitenkin vene ja välineet tuli viriteltyä kuntoon kaikessa rauhassa ja kalastuskauden avauskin tuli lopulta suoritettua sunnuntaina osallistumalla jokikone-cupin (http://www.jokikonecup.fi) 1.osakilpailuun, savonselkä-uisteluun orivedellä sunnuntaina 28.5.

Säätiedotus lupasi sunnuntaiksi melkoista koiranilmaa mutta itseasiassa totuus oli tällä(kin) kertaa tarua ihmeellisempää ja keli oli kaikenkaikkiaan hyvä. Kilpailun alussa tuli hetken aikaa vettä mutta vesisade loppui vanhalla hyväksi havaitulla konstilla, pukemalla haalari päälle vajaan tunnin "sadekuuron" ihmettelyn jälkeen. Tuuli yltyi välillä sen verran että yksin uistellessa sai rattia pyöritellä aika ajoin ihan urakalla.

Päivä ja samalla koko uistelukausi 2006 alkoi varsin mukavasti, salakat suostui uimaan mallikkaasti ilman isompia urakoita ja välineet pelasi mainiosti, joten välineiden lasku myötätuuleen sujui rennosti, kuten koko kisa kun tuli päätettyä etukäteen ettei kilpailutilanne tule pilaamaan kauden avausta millään tavalla ylimääräisen jännityksen tai kiristelyn muodossa.

Seitsemättä vapaa laskiessa kuitenkin tilanne kiristyi hiukan kun vavan ollessa vielä kädessä tuntui melko raskas nytkäys vavassa ja hetken kuluttua vapa taipuikin komeasti kun pirteä kala siiman toisessa päässä yllättyi varmasti yhtä paljon kuin kalastajakin yllättävästä vastuksesta siiman päässä. Ensimmäisen lyhyen syöksyn jälkeen kala päätti tulla katsomaan mikä siellä oikein jarruttelee ja ui suoraan kohti venettä, jolloin tuli hieman kiire kelata siimaa sisään. Kala mieltyi hetkeksi veneen peräpyörteeseen ja sitä joutui ohjailemaan vavalla sivulle ja samalla välillä vauhtia kiihdyttäen jättämään sitä kauemmas moottorista. Toinen takila oli vielä laskematta, joten siitä ei ollut haittaa vaikka kala ahkerasti veneen alle olikin menossa koko ajan ja jarrupussin nosto kyytiin poisti viimeisenkin riskitekijän kuskin puolelta mihin kala pienen suostuttelun jälkeen kallistui. Veneen vierellä tuli vielä pari syöksyä pintaan, jotka molemmat päättyivät hyppyyn sekä pari lyhyttä yritystä mennä vielä veneen alle mutta lopulta kala taipui nousemaan veneen vierelle ja siitä haavin avulla laidan paremmalle puolelle. Kaikki tuo toiminta taisi kestää maksimissaan noin 5-10 minuuttia mutta paljon ehti siinäkin ajassa tapahtumaan ja tuli ainakin todistettua itselle heti kauden alussa että miksi noita vieheitä jaksaa hilata tuntitolkulla noita lyhyitä hetkiä odottaen. Veneen pohjalla haavissa makaava järvilohi sai nuijanukutuksen ja kala päätyi pituusmittauksen (73cm) jälkeen verestyksen kautta jäähileen sekaan.

Pienen fiilistelyn jälkeen laskin loput välineet pyytämään ja kokka takaisin kohti ottipaikkaa. Vaikka järki sanoikin aiempiin ko. kisaa koskeviin kokemuksiin perustuen että "mene hauen vetoon" niin liekö itsetunto ollut niin korkealla vai liekö johtunut ihan vaan siitä "ei niin vakavalla mielellä"-asenteesta että jatkoin raksin vetoa selkävesillä. Vaikkei muita tapahtumia päivän mittaan tullutkaan niin koko ajan oli positiivinen mieli, jälkeenpäin tuli mietittyä että minkähänlainen päivä olisi mahtanutkaan olla jos kala olisi päässyt irti veneen vierellä ?

Rannassa kala osoittautui punnituksessa sen verran kookkaaksi (3640g) että lohikalojen kertoimen ollessa 10, se riitti tällä kertaa 4.sijaan kilpailussa. Rento mieli jatkui myös kalastuspäivän jälkeen eikä se että todennäköisesti kalan verestämättä jättäminen olisi riittänyt parantamaan sijoitusta kolmanneksi (+7g) ei haitannut pätkääkään kuten ei myöskään se että myöskin siirtyminen hauen pyyntiin olisi todennäköisesti parantanut sijoitusta. Ilman hampaiden kiristelyä ja "kilpailustressiä" uistelukilpailuun osallistuminenkaan ei tuntunut yhtään hassummalta kokemukselta kun sai nauttia kalastuksesta täysillä miettimättä koko ajan sijoituksia ja saaliin suuruutta jne. Tosin on myönnettävä että kisan alussa tuollaisen kalan saamisella on jotain osuutta kalastuspäivän fiilareihin mutta rehellisti voi myös myöntää sen että kyllä uusi työviikko olisi käynnistynyt samalla tavalla vaikka tuo kalareissu olisi päättynyt ilman saalistakin.

/TimoT

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hi all,

Just came home from my honeymoon at the seychelles.

Did not manage to do as much fishing as I would have liked to do there, but still managed to catch a few "fisut".

We were two guys who rented a fishing boat, and cought 5 tunas (about to 5kg's), 1 barracuda (about 10Kg), and 2 sailfish (28kg and 30kg, and about 250cm long). Not sure how many "Kossit pisteet" I can get for these? :-D

Personally I pulled out 3 tunas and one sailfish from the deep blue

water:)

The sailfish was probably the biggest experience, as it's one of the highly valued big game fishes. Really amazing to see the fish take the bait, jump a couple of metres up in the air, and afterwards the aggressive move with hundreds of meters of thick fishing line being pulled out of the reel, and then fight to get it back to the boat.

Btw the boat was quite nice sized, with a twin set of Yamaha V6 200HP engines, so moving around went quite smooth/fast.

Enjoy the pictures :-D

PIC1, PIC2 and PIC3

Best Regards,

Tore 08.06.06

---------------------------------------------------------------------------

Juhanan Juhannus -06

Tuli juhannuksena pidettyä vetskari kiinni ja siten voinen tätäkin kirjoitella täältä Keravalta. Äsken tultiin muun letkan mukana tänne "ruuhka-Suomeen" (se sijoittuu oikeasti tuonne hieman Heinolan pohjoispuolelle)! ;)

Kalallakin tuli käytyä. Viime yönä käväistiin ronkkimassa kuhia kaverin kanssa anoppilan läheisyydessä sijaitsevalla järvellä sillä seurauksella, että joutunee ilmoittamaan kuhan kisaan. Ihan vaan sen vuoksi, että jos ei sattuisi lisää moisia tänä suvena saamaan.

Mukavaa puhaa oli kahdella UL-vavalla ronkkia noita. Ylös asti otettavan kokoisia saatiin 7 kpl, kaikki melkein samaa kaliperia ja suurin noista oli sen 1160 g ja 52 cm pitkä. Muutama alamittainen laskettiin pois ja karkuutuksia tapahtui myös. Tapahtumia oli siis ihan mukavasti ja yö oli lämmin, joten mukavat muistot jäi taas! Kyseinen kala tuli siis Bagleyn FT värityksellä olevaan vaappuun. 25.06.

/Juhana

-----------------------------------------------------------------------------

Juhan kesälomat ja uusi haukirecoordi

Lomista on taas selvitty.

Jonkinverran tuli kalasteltuakin.

Menestys oli melko heikko.

Lohikisa meni normaalimalliin, jollei jopa huonommin.

Kuhaa ei oikein tullut yritettyä kuin kerran, eikä tullut kuin pieniä.

Ei oikein ole aikataulut osuneet että pääsisi kunnon kuhavesille.

Mutta onhan tässä vielä aikaa vaikka parhaat ajat varmaan on jo menneet.

Reissuja saa ehdottaa jos vaikka sais kisaan kuhankin :)

Mutta Taalintehtaalta mökkilaiturilta onnistuin harhauttamaan uuden haukienkkani.

Ongiskelin siinä illalla ja nautin meri-ilmasta ja oluesta.

Samalla laitoin pikkuisen särjen virvelin päähän uimaan ja heittelin sitä välillä.

No siinä puoli yhdeltätoista siihen tärppäsi ja kala tuntui ihan kivan kokoiselta.

Onneksi vene oli laiturin päässä poijussa, niin pääsi veneeseen väsyttelemään ja haavimaan :)

Reilun viiden minuutin uittamisen jälkeen emäntä sai kalan haavittua ja se olikin isompi kuin miltä se oli vedessä näyttänyt.

Paino 9.2 kg, pituus 110 cm tai hiukan päällekkin. Tyhjävatsainen tietenkin :(

Kolmihaarakoukku oli ihan kurkussa, kala ei kyllä olisi irti päässyt jollei olisi siimoja onnistunut katkomaan.

Valokuvien otossa sain muhevan haavan sormeeni kun ote hiukan lipesi ja sormi osui hauen hampaaseen.

Punnitus ja kuvaus ja fileointi otti oman aikansa, kello oli puoli kaksi yöllä ennenkuin pääsi nukkumaan :)

/Juha

 

Savolaisten seikkailu Riistaveden Melavedellä

Toinen viikko töissä. Nyt osaa jo lukea papereitakin oikein päin...Savon poijjatkin päättivät sitten ilmoittaa edes jotakin Kossi-skabaan. Koska kaikki muutkin ovat tähän mennessä väsänneet tarinan, niin minäkin päätin kirjoitella kuvauksen kalareissustamme Riistaveden Melavedelle...Olokeepa hjuvat!

Kalatarina

Kävin Mikkilän Mikon kanssa uistelemassa Riistaveden Melavedellä toissa päivänä (la 05.08.2006). Melavesi oli meille täysin uusi tuttavuus, mutta etukäteen kartasta zoomailtuna se näytti tarpeeksi suurelta, jotta voitaisiin rauhassa vetää täydellä arsenaalilla (10 vapaa) ja että siellä voisi olla mahdollisesti ihan kunnollisia soppakalojakin. Melaveden selkä on nääs yllättävänkin syvä ja sieltä löytyy mielenkiintoisia syvänteitä ja jyrkkiä rantapenkkoja koluttaviksi. Lisäksi kuulin erään kaverini isältä, että sieltä on saatu hyvin muikkua ja jonkin verran taimentakin jo vuosikymmeniä sitten. Pitäähän sellainen paikka käydä rumuamassa - jos ei muuten, niin ihan ajantappomielessä. Ymmärrettävistä syistä paikalle ei oltu muuten päästykään käymään aikaisemmin; onhan sinne matkaa meitin perheen kesämökiltä kokonaiset viisitoista kilometriä ja mökki meillä on ollut samalla paikalla pikkasen päälle 30 vuotta. Noo, kerrankos tuota ryhtyy näin mittavaan hankkeeseen ;-)!

Ajelin edellä mainittuna lauantaina Riistaveden venesatamaan, jossa Mikko jo viritteli venhoa täydellä höyryllä kisakuntoon. Ramppikin sieltä löytyi, joten Busse saatiin elementtiinsä ilman ylimääräisiä kommervenkkejä.

Ja sit eiku keula kala-apajia kohti!

Parin kilsan huristelun jälkeen saavuimme viralliselle Melaveden selälle. Viriteltiin 10 uistimen hyvin Bomber- ja Semper (paikallisen kalakallen erikoinen)-painotteinen harava veteen ja alettiin puskea kohti tuntematonta. Mikon kaveri Hanski oli jo vedellyt alueella jonkin aikaa ja niinpä herra Mikkilä ottikin luonnollisesti utelupuhelun Hannulle. Haukea oli kuulemma tullut suurimpien ollessa n.

2,5 kiloisia, mutta kuhista ei ollut näkynyt siinä vaiheessa jälkeäkään. Noo, kello olikin vasta vajaata seittemän, joten vielä on mahiksia piikkikalankin saatiin, ajatteli aina optimistinen - Pohjois-Karjalan reissuilla varsinkin - Bussen väki. Hannu varoitteli vielä selän perällä olevasta muikkuverkkohelvetistä ja lähti sen jälkeen näyttämään kuhille malliksi, miten syödään. Pyysi kilauttelemaan, jos jotain alkaisi tulla.

Jonkin ajan kuluttua alettiin lähestyä melkoista monttua, jonka arvelimme olevan järven syvin kohta. Kartan mukaan vettä löytyisi 60 metriä ja vieläpä melkoisen läheltä rantaakin. Siinä kuopan reunalla, noin 40 metrin päällä alkoi sitten tapahtua: yksi Mikon puolen vavoista posahti kaksinkerroin ja räikkä alkoi lauleskella sulosäveliään.

Uistin meni noin 4-5 metrin syvyydestä, joten suhteellisen pinnastapa nappasi! Vavan tempoilusta päättelimme, että kala ei ole ainakaan kuha, vaan erittäin todennäköisesti suurehko hauki. Mikko nappasi vavan händyynsä ja aloitti varovaisen suostuttelun. Kala oli erittäin virkeä ja soitteli räikkää useampaan otteeseen. Pikku hiljaa se kuitenkin lähestyi venhoa ja noin 10 minsan kuluttua se nousi pintaan kymmenisen metriä veneen takana. Perhanan komia haukihan se siellä meurusi! Painoarvio liikkui siinä vaiheessa 7-8 kilon välillä. Yhden epäonnistuneen haavausyrityksen (meikä vauhdissa ;-)) kala saatiin viimein veneen laidan kuivemmalle puolelle ja virallinen punnitus voitiin suorittaa: 5,9 kg. Mitä v****a, vaihtuiko kala?! Senhän piti olla päälle seiskan mötikkä! Mut ei auttanu itku markkinoilla. Kala ei saanut lisää painoa, vaikka sitä kuinka punnittiin ja vaikka miten monella vaa'alla. Hauki oli vaan niin potrassa kondiksessa, että se hämäsi luulemaan liikoja. Mut kuitenkin ihan hyvä aloitus täysin tuntemattomassa paikassa ja parinkymmenen minsan uistelun jälkeen :-)! Mikolla räsähti vielä vajaa kaksikiloinen jänkäkoira ja sen jälkeen lähdimmekin viemään kuusikiloista venerantaan, jonne olin tilannut isäukkoni sitä hakemaan. Normaalien ihmettelyjen ja suunpieksännän jälkeen lähdimme takaisin vesille. Josko tuo vielä antaisi jotakin...

Aurinko alkoi jo pikkuhiljaa väsyä kattelemaan kahden Kossin epätoivoista kuhan jahtailua ja rupesi vetäytymään yöpuulle. Aikamme muikkuverkkoja kierreltyämme kelasin venhoon ensimmäisen kuhan. Noin 40-senttinen luikku pääsi takaisin kotio, mutta kuhasaaliskin oli sitten korkattu.

Kyllä niitä siellä on! Ja pakkohan niitä on ollakin, kun naapurivesistöinä ovat mm. Juurus- ja Muuruvesi, hyviä kuhamestoja molemmat. Lähdettiin heti uudelle "muikkuverkkorundille", jotta päästäisiin takaisin samaan paikkaan. Noin ”pakkokierroksen” puolessa välissä huomasin, kun Mikon puolen (taas, perkele) lähinnä venettä oleva vapa heilahti kunnolla ja rauhottui hetimiten.

Sanoin asiasta Mikolle, joka uskoi kuhien siellä kopistelevan uistimiaan. Ja heti tämän kommentin jälkeen se tapahtui: äsken heilunut vapa nyökkäsi kunnolla ja syvään. Tackar och pockar, taasko olisi mörkö kiinni!!?

Siltä se näytti - näin ensialkuun ainakin.

Mikko tarrasi kiinni kalavapaan ja pienen tunnustelun jälkeinen viileä analyysi ennusti ison kuhan olevan kiinni. Potkuja ei tuntunut juuri ollenkaan, vain mukava paino. Ilta alkoi jo hämärtyä tosissaan ja yritimme tihrustaa tummaa vettä, josko sieltä näkyisi joku merkki kalan laadusta. Muutaman minuutin rauhallisen kelailun jälkeen mörri alkoi olla jo aika likellä venettä – itse asiassa se oli jo ihan veneen vieressä melkein haavausetäisyydellä, mutta mitään ei näkynyt, vaikka kuinka etsi. Viimein näin vaalean kiduskannen paistavan vedestä. Ei ole hauki, vaan saatanan komia kuha!!

Tartuin haaviin ja muistelin kämmenet hiessä heinäkuista uistelureissua, jolloin onnistuin karkuuttamaan Mikolta

2,5 – 3-kiloisen kuhan tarttumalla kädellä siimaan. Tämän jo onnistuisin munimaan, niin uintireissu olisi väistämättä edessä. Sen verran arvelin Mikon suuttuvan, vaikka yleisesti ottaen mies itse rauhallisuus onkin.

Tällä kertaa kaikki meni haaviamisen osalta loistavasti ja pian meillä potkikin potra kuha veneessä. Ainoa miinus tuli siitä, että kuha sai painollaan irroitettua ”Lapin Kulta” –värisen Semperin vatsakoukun havaksessa roikkuessaan. Mutta sattuuhan noita. Pääasia, että kala saatiin veneeseen. Virallinen punnituksemme näytti kuhalle painoa 3,3 kg, joka oli Mikolle uusi väsytysennätys edellisen 3 kg rekordin jäädessä näin ollen historiaan.

Uisteltiin vielä jonkin aikaa ja kelattiin sitten vehkeet ylös. Naureskeltiin siinä kalastusta lopetellessa, että lukumääräisesti kaloja tuli tosi vähän, vain kaksi kuhaa ja kaksi haukea, mutta laatu korvasi kerrankin määrän.

Melavedellä käydään varmasti toistekin. Jospa määrä ja laatukin sattuisivat joskus osumaan yhtä aikaa jollekin reissulle.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jukka ja poijaat Hossassa 10.07

Jari tuossa kysellee saalisilmoitusta kesälomareissultani, kun satuttiin pysähtymään Hossassa ja pitihän siellä kierrellä taimen- ja kirrelampia iltamyöhällä. Totuus on, ettei heinäkuu ole Hossassa niitä parhaita aikoja kalastuksen suhteen, on nimittäin tullut karvaasti koettua muutama vuosi sitten, kun 3 päivän rankka veto- ja heittokalastus toi tulokseksi pyöreän nollan.

Anyway, nyt kuitenkin Hossan Huosiolampi antoi sen yhden. Sekin jo siinä vaiheessa yötä, että olin pojilleni sanonut, että tämä on viimeinen heitto - sitten lähdetään saunaan ja nukkumaan. Viimeisen heiton aikana joku nykäisi, vai oliko hako? Heitin kuitenkin vielä kerran ja saaliiksi tuli "sääli-pullamössö" kirre. Valitettavasti kuvaa en siinä vaiheessa ottanut. Oheinen "todistusaineisto" onkin jo sitten Ylläkseltä, jossa savustin saaliini ja söimme sen suurella ruokahalulla! Kelvaneeko Kossi-skabaan? Ilmoitan kuitenkin...

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jussin pohjolanmatka elokuussa

Onpa taas komeita kaloja ilmoitettu skabaan, onnea vaan saamamiehille.

Itse ehdin tehdä kaksi kunnon reissua kesäloman aikana: viikko perheen kanssa Repparfjordelvalla Norjassa ja viikko kavereiden kanssa Rostojoella Ruotsissa.

Repparfjordelvalla kalaa oli perinteisesti hyvin mutta pääsääntöisesti tittejä. Titteihin jäi oma saaliinikin suurimman ollessa 2,5 kg mutta niistä riitti hyvin perheelle sekä paistettavaksi että graaviksi.

Loman pääreissu oli kuitenkin elokuun alussa legendaariselle Rostojoelle. Lähetettiin jo alkukeväästä "kuponki" arvontaan, jotta saataisiin luvat erikoiskalastusalueelle, mutta onnetar ei hymyillyt meille, joten oli tyytyminen joen muihin osiin.

Kolmen miehen porukalla lennettiin Kilpisjärveltä joelle aivan erikoiskalastusalueen alapuolelle, mikä kuuluu "Kiiruna kortin"-luvan piiriin. Kalastettavaa aluetta oli useita kilometrejä ja saaliskaloina erityisesti harjukset mutta myös taimenet. Täytyy myöntää, ettei "hehkutukset" joesta olleet turhia. Maisemat oli komeita ja mikä parasta kalaa oli joessa mukavasti. Harjuksia 35-42 cm löytyi tosi hyvin ja erityisesti pintaperhot oli kovilla niiden käsittelyssä. Taimenet oli harvemmassa mutta kyllä niitäkin muutama saatiin (30-45 cm). Suuremmat taimenet oleilevat mielummin Rostojärvestä luoteeseen, Norjan puolelle, laskevassa joessa. Jokainen meistä paransi harjus ennätystään, mutta harmittavasti maaginen 50 cm raja jäi vielä niukasti tulevien reissujen tavoitteeksi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PeteK Hiidenvedellä 15.08

Eilenpä tuli lähdettyä kuten jo monena muuna iltana ennenkin uistelemaan kuhaa hiidenvedelle. Suuntana jälleen kerran kiihkelysselkä, mistä joskus on otettavan kokoisia kuhia nostettukin veneeseen. Neljä uistinta veteen ja odottelemaan, kolmenvartin päästä sitten alkoikin tapahtua ja noin vartin kuluttua veneessä pötkötti seuraavanlainen tapaus: omat enkat parani reippaasti.

Kala: Kuha

Pituus: 87cm

Paino: 6320g

Vesistö: Hiidenvesi, kiihkelysselkä.

Aika: 15.8.2006 klo 19:40

Millä: Jesse 11cm, Vihreä/kulta, noin 3-4m syvyydestä

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Savonmuoan kehvelit kalassa

Toteutimme uhkauksemme ja kävimme tänäänkin uistelemassa eilisellä
lohivedellä. Kuten jo hieman arvelimmekin, olosuhteet poikkesivat "hieman"
eilisestä fantasiakelistä. Tuuli oli melkoisen navakkaa ja vene keikkui
välistä oikein miehekkäästi!Näpit jäätyivät tämän tästä ja lunta puski päin
naamaa. Vain yksi venekunta meidän lisäksemme oli uskaltautunut vesille ja
sekin ilmestyi vasta puolen päivän maissa. Me irtaannuimme rannasta sentään
jo heti kasin jälkeen!

Kelistä huolimatta saimme raksit veteen. Tällä kertaa niihin nappasi kaksi
järvilohta, joista ensimmäinen painoi 2,5 ja toinen 2,2 kiloa. Samaan
aikaan, kun Mikko irroitteli vetrein sormin jälkimmäistä kalaa haavista,
iski pikkuplaarin takaa kiinni kunnon mörrikkä. Räikkä huuti hoosiannaa
hyvän tovin. Sain vavan näppeihin ja sama ujellus jatkui. Mikko näki kalan
hyppäävän kaksi kertaa, minä taas keskityin ihailemaan puolalta pakenevaa
siimaa. Kuten isot kalat yleensä, tämäkin pääsi karkuun. Painoarvio ilmaan
punnittuna 4-5 kiloa. Siltä se kyllä tuntuikin, vaikken ole koskaan moista
mörköä päässytkään itse puntarille asti väsyttelemään.

Tämmöistä tällä kertaa. Vene pidetään kalastusvalmiudessa vielä ainakin ensi
viikon ajan, mutta kyllä se väistämättä alkaa olla jo tämän vuoden uistelut
uisteltu. Kohta mekin laitamme Bussen talviteloille ja julistamme
avovesikalastuskauden päättyneeksi. Ensi keväänä sitten vesille uudella
innolla!


Terveisin,

Timppa