|
Kovin montaa sekuntia ei tarvinnut miettiä kun
viime syyskuussa puhelun Ileltä saatuani vastasin myöntävästi
kyselyyn kiinnostuksesta osallistua tämän vuoden Ahvenanmaan
lohitreffeille. Timo T ja Ile olivat ilmeisesti jo viime elokuun
perinteisellä Porkkalan lohireissulla
päättäneet osallistua ko. tapahtumaan.
Yksi suurimmista syistä lähteä merta edemmäs
kalaan on varmasti se tosiasia, että Ahvenanmereltä uisteltavien
lohien keskipaino on huomattavasti suurempi kuin kotoiselta
Suomenlahdelta. Jos vielä ajoitus ja kelit osuvat nappiin, niin…
No, aika näyttää, kahden viikon kuluttua tästä hetkestä olemme
jo huomattavasti viisaampia.
Tuon puhelun jälkeen on puhuttu toinen jos
kolmaskin puhelu lisää ja meilejä on lähetelty kiivaaseen tahtiin.
Uskomaton määrä ”työtä” tuollaisen reissun valmistelussa on.
Valmistelut aloitettiin mökin varaamisella
hyvissä ajoin. Ongelmana oli ajankohdan määrittäminen. Mistään
ei tuntunut saavan tietoa, milloin lohitreffit tarkalleen on ja missäpäin
saarivaltakuntaa kisakeskus sijaitsee. Vastauksia Ahvenanmaan
turistitoimistosta ei herunut, meileihin ei vastattu ja aina kun
kyseiseen paikkaan soitti, oli asiasta vastaava henkilö pois
paikalta. Jäi sellainen mielikuva, että Ahvenanmaa liitettiin
internettiin vasta huhtikuussa armon vuonna 2004. Loputtomalta
tuntuneen yrittämisen jälkeen sain Mr. meritaimenen, Ingmar
”Pingo” Erikssonin luurin päähän ja sujuvasti svengelskaksi
sain vastauksen kysymykseeni. Lohitreffit olisivat toukokuun viimeisenä
viikonloppuna ja me olisimme Ahvenanmaalla 21 – 30.5.04.
Kriteereinä oli saada mökki riittävillä
mukavuuksilla kohtuullisen ajomatkan päästä kalastuspaikoista ja
kilpailukeskuksesta. Alkuun mielessämme oli ajatus vuokrata mökki
Ekströmin mökkikylästä, mutta sen ollessa täyteen buukattu ko.
ajankohtana jouduimme vaihtamaan mökin muutaman kilometrin päässä
sijaitseviin Rundbergin mökkeihin. Uistelevat tuttavat tiesivät
suosittaa tuota paikkaa. Vikinglinen nettisivujen kautta löytyi
sopivan oloinen majoitus ja varasimme sen tammikuun lopulla. Muutamaa
viikkoa myöhemmin eräillä kavereilla oli jo vaikeuksia sopivan
majoituksen löytymisessä. Tässäkin tapauksessa pätee näköjään
tarina siitä aikaisesta linnusta & madosta.
Samalla varasimme laivamatkat mennen tullen.
Halvin matkustusmuoto Ahvenanmaalle olisi käyttää saaristolauttoja.
Aiemmin tuolla matkustustyylillä saarivaltakuntaan matkanneena en
kuitenkaan suosittele tuota tapaa. Saaristolaisilla on muihin
matkaajiin nähden etuoikeus paikan saamiseen, joten varatullakaan
paikalla ei määränpäähän pääseminen aikataulun
mukaisesti ole varmaa. Koska kyseessä on myös lomareissu,
mukavuuskin näyttelee suurta osaa matkustamisessa.
Tässä yhteydessä tuli selväksi, että
joukkiomme ei halunnut lähteä matkaan Suomen ex-pääkaupungin
kautta, eikä parinsadan kilometrin ylimääräinen
trailerointimatka houkuttanut muutenkaan. Lähtöpaikan valikoituminen
Helsingiksi oli siis selviö. Ero hinnoissa Hki – MH tai Tku – MH
välillä ei ole merkittävän suuri. Ainoa seikka joka puoltaa lähtöä
Turusta on laivamatkan kesto ja saapumisaika perille Maarianhaminaan.
Tämä ei kuitenkaan ollut riittävän painava syy vierailla Turussa.
Helsingistä lähtiessämme iltalaivalla, olemme perillä parhaaseen
uinumisaikaan eli noin klo: hyvissä ajoin ennen kukonlaulua. Mökin
luovutus on vasta iltapäivästä, joten aikaa peukaloiden pyörittämiseen
aamuöisessä Maarianhaminassa, kaupoilla käyntiin ym. säätämiseen
jää aikaa enemmän kuin riittävästi.
Ylimääräistä päänvaivaa aiheutti
myyntityttöjen tietämättömyys hinnoista ja siitä minkälaiset
pituus ja korkeusrajoitukset ajoneuvoyhdistelmille on. Onneksi
langan päähän löytyi Maarianhaminan päästä henkilö joka osasi
hommansa kiitettävästi ja paikka saatiin varattua. Samalla selvisi,
että Vikingiltä ei lähde laivaa takaisin 30.5.2004. Vähän
ihmeellistä, että lohitreffien pääsponsori ei kykene järjestämään
laivamatkaa mannereurooppaan kisojen päätöspäivän iltana.
Valtaosa treffivieraista kuitenkin haluaisi lähteä kohti kotia
sunnuntai-iltana. Ei muuta, kuin soittamaan kilpailevalle
laivanvarustajalle. Soitto Siljalle, josta jo edellisestä tapauksesta
viisastuneena pyysin puhelimen päähän henkilön joka osasi kerralla
varata meille oikeanlaisen paikan paluumatkaa varten.
Veneeksi valikoitui Ilen
Shark. Ile toteutti keväällä pitkään harkinnassa olleen
koneen vaihdon, joka ei mennyt ihan putkeen. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen
uusi kone saatiin kuitenkin pelittämään niin kuin pitääkin ja mr.
Murphy oli taas kerran henkisesti lannistettu. Jotta asiat pysyvät tällä
tolalla, niin jatkossa tulemme koputtelemaan puuta, aina kun sellainen
osuu näköpiiriin. Koneäksidentin seurauksena harmaita hiuksia taisi
kasvaa runsain mitoin muillekin seurueen jäsenille. Annetaanpa Ilen
kertoilla asiasta myöhemmin itse omin sanoin jos aiheelliseksi
katsoo. Joka tapauksessa, Hailla ollaan lähdössä.
Vetoauton kanssa meillä oli myös pieni
ongelma. Kenenkään oma auto ei ollut riittävällä
kuljetuskapasiteetilla varustettu ja oli aika selvää, ettei
varusteet viikon kalaretkelle, mahtuisi kenenkään autoon. Veneen
veturiksi meidän piti alkuun saada sponssitukena iso pakettiauto eräältä
autojen maahantuojalta, mutta kehveli sentään. Sellainen pieni
yksityiskohta oli unohtunut, että vetoautossa tulee olla vetokoukku.
Vaan eipä hätää, toiminnan miehenä Timppa järkkäsi meille
Jeepin veturiksi kaveriltaan. Suuri kiitos Jeepin omistajalle ! Auton
omistajalle järjestyi kätevästi sijaisauto em. maahantuojalta.
Kalastusvälineiden osalta kaikilta löytyi
tarvittavia vermeitä enemmän kuin riittävästi. Jostain kumman
syystä tuntui jokainen kuitenkin asioivan välillä
kalastustarvikeliikkeissä hankkien jotain uutta ja tarpeelliseksi
katsomaansa. Kaikki kolme matkaan lähtijää ovat raksiuistelun
nimiin vannovia, joten siinä suhteessa on selvää, että täkysiä
tullaan Ahvenanmeren syvyyksiin lohien päänmenoksi virittelemään.
Täkykalojen hankintapaikkakin oli selvä. Jo useana vuonna aiemmin on
Ottotäkyjen
laatu ollut lohikaloja miellyttävää, joten miksipä sitä
vaihtamaakaan. Soitto Otolle ja täkykaloja reissua varten tarvittava
määrä varaukseen. Timpan tehtäväksi jäi hoitaa suurehko satsi
”Kirkkolahden salakkaa” itäisestä Suomesta pääkaupunkiseudulle,
josta edelleen Ahvenanmaalle. Täkykalastus aiheuttaa aina pientä
extrahärdelliä reissujärjestelyihin, kun täytyy pitää huolta syöttikalojen
kylmäsäilytyksestä. Ei tainnut Kirkkolahden salakka tietää, minkälaiseen
reissuun joutuu viimeisellä matkalla.
Kustannuslaskelmia suoritettiin ja muutama
palaveri tuli talven mittaan pidettyä. Palaverit menivät kyllä
enemmän ja vähemmän yleisen haaveilun puolelle. Kaikki oleellinen
tuli kuitenkin hoidettua ja homma eteni siihen pisteeseen, että tällä
hetkellä, tätä kirjoitettaessa on reissuun lähtöön aikaa vajaat
neljä vuorokautta. Reissun tapahtumista olisi tarkoitus kirjoittaa,
mikäli aikataulu sen sallii ja Ahvenanmaan internetyhteydet pelaavat,
iltaisin vetouistelu.comin
puolelle. Kattavampaa juttua reissun tapahtumista on lupa odottaa tänne
sivuille jossakin vaiheessa matkan jälkeen.
/Juhana
Tässä vaiheessa haluaisimme esittää
kiitokset kaikille enemmän tai vähemmän reissun järjestelyissä
auttaneille sekä yhteistyökumppaneille:
Mikko Mikkilä
Jukka Hirvonen
Juhani Tuomela
Liisa Hirvonen
Anne Ruskeakorpi
Vaimo ja Poika
|
